OKK järjesti totuttuun tapaan heinäkuun iltakisat agilityssa. Mukaan oli ilmoitettu Taika joka kisasi nyt ekaa kertaa kakkosluokassa. Tuomari Minna J oli tehnyt haastavat ja jotenkin totutusta poikkeavat radat jotka kuitenkin olivat täysin suoritettavissa tarkalla ohjauksella. Emäntä ei ollut treenannut Taikan kanssa edellisten kisojen jälkeen eli noin kuukauteen, niinpä käytiin ensin hallilla muistuttelemassa mieleen kontaktipintoja.

Tuomarin pilli ei tällä kertaa päässyt häiritsemään Taikaa sillä Emäntä onnistui pitämään koiran kontaktissa vihellyksen aikana. Makupalojakaan ei uskaltanut ennen rataa syöttää sillä viimeksi kisoissa kokeillut kuivanappulat vahvistivat ajatusta siitä että liian hyvillä nameilla koira vaan kiihtyy entisestään. Startissa se oli aivan hallittavissa olevan näköinen ja sai Emännän hermoilua hiukan vähemmäksi. Radalta virheitä tuli pujottelun aloituksesta, Emännän ohjaus sai koirulin syöksähtämään kovassa vauhdissa väärältä puolelta sisään. Toiset virheet tulivat renkaalta jossa turvarengas hajosi, varsinaista osumista Emäntä ei itse nähnyt. Parasta antia radassa kuitenkin olivat kontaktit jotka onnistuivat riittävän hyvin sekä koiran yleinen hallittavuus - se kulki ihan sinne mihin pitikin. Tuloslistassa luki 10 vp. ja sijoitus oli 8:s, tosin viimeinen tuloksen saanut ;) Tästä on hyvä jatkaa elokuussa Taikan juoksutauon jälkeen.

Nalakin pääsi kisoihin turistiksi mukaan eikä vähiten sen vuoksi että kuluttaisi energioitansa ;) Se olisi ollut menossa ihan jokaisen koiran ja ihmisen luokse pelkäämättä yhtään mitään. Taikan se tapasi nyt ekaa kertaa ja leikit niillä alkoi onnistua kivasti. Molemmat härppivät suullaan naamat kamalassa irvistyksessä ja painiminen oli kivaa. Monen tunnin kisoissa olon jälkeen pikkukoira olikin ihan väsyksissä ja antoi Emännän nukkua klo 24-07 joten nyt on oikea luksusyö takana! Pitäisi kai pystyä raahaamaan sitä pois kotoa joka ilta kuuden tunnin ajaksi niin tällaiset yöunet voisi toteutua useamminkin.

Nalan uimakoulut jatkuvat. Lähes päivittäin on käyty uimassa vanhojen tuttujen ja nyt myöskin flatti Unnin sekä kultsu Alman seurassa. Unnin seura olisi Nalalle erityisen mieleen sillä neitokainen kaahailee edestakaisin vauhdilla ja tästähän Nala tykkää. Unnin otteet vaan tuntuvat olevan ajoittain sen verran ronskit että Nalan pitää ihan varan vuoksi kiljahdella, kellistyä kyljelleen ja esittää heikkopeikkoa. Saman tien se sitten taas hypähtää jaloilleen ja matka jatkuu kuin ei olisi koskaan pysähtynytkään.

Uimataitoa Nala on siis edelleen treenannut ja nyt ollaan jo vahvoissa "kuivaharjoitteluliikkeissä". Emäntä on muutaman kerran vienyt koiran veteen niin syvälle että sen pitää oikeasti uida rantaan, lisäksi se tipahti kerran surffareitten laiturilta mereen ja pääsi silloinkin uimasilleen. Tuon tipahtamisen ja laiturille takaisin pääsyn jälkeen se vain jatkoi samaista meriruohojen kalastelua ;) Uintiliikeet on vielä vähän hätäisiä mutta pinnalla se pysyy ja pärskeet on kovat. Hauskinta on ehdottomasti se kun koira alkaa tehdä uintiliikkeitä jo ennen veteen laittamista. Ahneuksissaan se tuli tänään makupalan perässä niin pitkälle että joutui irroittamaan tassut pohjasta! Kyllä tämä tästä etenee.

Adalle helteet eivät ole olleet laisinkaan hyväksi. Se ei jaksa kävellä ulkona kuin lyhyitä lenkkejä paitsi noilla uintireissuilla. Silloin saa turkin kasteltua läpikotaisin ja se näkyy tekevän hyvää jaksamiselle. Koira on ulkona niin innottoman näköinen että mieluummin sen jättää kotiin kuin raahaa väkisin mukaan kaikille lenkeille. Osansa lienee toki Nalankin käytöksellä: ilman jatkuvaa kieltämistä se lähinnä roikkuu Adan kaulanahassa ulkoilun ajan :(

Saatiin Tarjalta lainaan Jenny Dammin "Handling foundation"-agilityDVD. Katsottiin se yhdessä Nalan kanssa. Jennyn turinat eivät Nalaa kiinnostaneet mutta kun treenejä alettiin näyttää niin koira istui kuin tatti ruudun ääressä. DVD:n lopussa käytettiin myös naksutinta ja silloin pikkukoira sekosi. Se hyökkäsi innoissaan telkkarin taakse ja alkoi tuijotella Emäntää silmiin - naksun palkitseva ääni on siis opittu :) Tämän jälkeen käytiinkin pihalla sääskiä uhmaten hiukkasen treenaamassa käännöksiä. Jotain tuntui ohjeista pikkukoirankin päähän jääneen.

Huomenna on OKK:n iltakisat agilityssa. Emäntä on ilmoittanut kisaamaan Taikan jota ei ole laisinkaan nähnyt edellisten kisojen jälkeen...jee. Pahinta kisoissa on se ettei Emäntä ymmärtänyt katsoa etukäteen kuka kisan tuomaroi. Minna-tuomari nimittäin käyttää paimenpilliä ja sen ääni muistuttaa kovasti NOME-pilliä. Tunnetusti Taika intoutuu pillin äänestä eikä pysty keskittymään yhteiseen tekemiseen. Käydään nyt kuitenkin kokeilemassa taas sekin kamaluus.

Isännän loman kunniaksi alkoi oikein kunnon hellekausi. Isäntä ja Pikkuemäntä ovatkin mökkeilemässä kun Emäntä ja koiruudet puolestaan elelevät kaupungissa työn merkeissä. Lämpimät ilmat ovat kuitenkin hellineet onneksi työläisiä vielä illallakin ja niinpä nyt kahtena iltana on käyty uimassa. Eilen mentiin Tarjan koirien (nahka Kirppu, kelpiet Sisu ja Ahonen) kanssa hiekkakuopille uimaan ja melskaamaan. Mukana meillä oli oikein valokuvaajakin joten kiitokset Päiville upeista kuvista! (kaikki kuvat: Päivi Pehkonen-Karioja)

Ensin painittiin hiukan rannallakin

Lempeäilmeinen kelpie...

Sitten kirmailtiin vedessä

Sisu aivan ihastui Nalaan :)

Ada antaa kroolauksen tyylinäytteen

Silvakin ui!!

Seisottamiskuviakin yritettiin ottaa mutta Emäntä ei saanut nälkäistä pikkukoiraa seisomaan oikein: se intoutui liikaa kuivanappuloista ja alkoi hypellä. Kotioloissa seisottamista onkin treenattu lähinnä syönnin jälkeen jolloin se malttaa olla edes hetken aloillaan. Ihmeen hyvän kuvan onnistui Päivi silti nappaamaan. Eihän toi koira oikein seiso mutta jotain tosta kuvasta kuitenkin näkee.

Tänään vuorossa oli kiusata Riitan flatti-Huldaa ja kelpie-Thelmaa Oulujoen rannassa. Ada ja Silva ovat käyneet ihan oikeasti uimassa mutta Nala vasta tapailee "tassu-pohjaa-tyylillä". Kovasti ihannoiden se tänään kurkisteli uivan Thelman perään mutta eipä vielä uskaltautunut mukaan. Uimakoulu jatkukoon :)

Uintien jälkeen on irronnut koirista erittäin hyvin karvaa. Emäntä nyppäisi Nalan pöksykarvoja kunnon tukon irti iltalenkillä ja hämmästeli kuinka paljon pennusta voikin karva irrota. Sen jälkeen otettiin Furminator käyttöön ja aikamoinen keko sitä villaa sitten irtosikin. Nyt koira näyttää huisin paljon tummemmalle. Tänäänkin lenkillä joku amstaffia ulkoiluttanut nainen pysäytti meidät ja alkoi oikein innokkaana kysellä mitä rotua Nala edustaa kun on kuulemma erittäin kaunis ja upeanvärinen koira, ei ollut tuo ihminen kuulemma näin kaunista nähnyt. Ja Emäntä kun luuli että suuret korvat karkottaisivat kaikki ihailijat ;)

Juhannus tuttavaperheessä meni ihan kivasti eikä meitä ajettu mäkeen kesken vierailun vaikka Nala varasti ruokapöydältä tortilla-letun ja pekonia sekä melkein ehti saada Aura-juustonkin. Pari yötä kyläiltiin kokoonpanolla Emäntä, Pikkuemäntä ja Nala, kolmanneksi yöksi mukaan liittyivät myöskin Isäntä sekä Ada ja Silva. Emäntää pelotti etukäteen Nalan heikot unenlahjat: kuinka jaksaisi isolla porukalla oloa ja eloa jos yölläkään ei saa nukutuksi? Kotonahan Nalan rytmi on ollut sellainen että klo 24 aikoihin vielä ulkoillaan, parhaillaan käydään ulkona klo 2.30 ja sitten aamu voisikin mieluusti alkaa jo klo 5.00. Ei kiva siis. Hätäsuunnitelmana oli laittaa koira nukkumaan autoon yöksi mutta Emäntä päätti kokeilla normaalista poikkeavaa tapaa ja hyväksyi Nalan nukkumaan patjalle viereensä. Niin nukkui pikkukoira kovin onnellisena aamuun saakka! Tosin osansa varmaan teki pimennysverholla hämäräksi saatu huone mutta myöskin pikkuihmisten kanssa touhotetut hetket, ei siis aikaa päivälevoille. Myös lenkit Juhannuksen aikaan olivat pitkiä ja niitä oli usein. Sunnuntaina pikkukoira olikin jo niin väsynyt että nukkui lähes koko päivän patjalla ;) Ensi yönä totuus taas koittaa eli nähdään kuinka Emäntä saa nukkua.

Tänään Nala sai neloisrokotteen toisen piikin sekä rabies-rokotteen. Eläinlääkärin vaa'an mukaan koiruli painoi 8,3 kg ja arvio käsikopelolla tunnustellen oli ettei koiraa olisi syytä lihottaa enempää - läsää siis lienee tullut ruoka-annoksen lisäämisen jälkeen?? Hauska tilanne sattui kun vastaanotolle mennessä hössättiin ulko-ovessa Emäntä, Pikkuemäntä ja Nala. Avustaja ehti näkemään Nalasta vain vilauksen ja kysyi että minkäs niminen se teidän kissanne olikaan..... Käynnin aikana ehti myös Pikkuemäntä esittelemään kaikki haavansa ja arpensa sekä kertomaan kovin seikkaperäisesti mistä ne kaikki olivat peräisin ja kuinka Muumi-laastari auttaa näihin(kin) vaivoihin ;)

Aika huristaa ihan mahdotonta vauhtia ja Nala on saavuttanut 16 vkon iän. Maanantaina mennään rokotuksille ja sen jälkeen aletaan ikääkin varmaan laskemaan kuukausissa eikä enää viikoissa. Painoa neitokaisella on tämän päivän punnituksen mukaan 8 kg ja korkeutta 37 cm:n luokkaa (tosi mutu-arvio). Ruoka-annosta on kasvatettu nyt ja tällä hetkellä menee 6 dl päivässä sekä puruluita yms. tuohon päälle. Kaikki mitä annetaan näyttäisi oivallisesti uppoavan sisuksiin.

Juhannuksen viettoon (ja hermolomalle) maalle lähtivät Ada ja Silva. Emäntä ja Pikkuemäntä suuntaavat huomenna Nalan kanssa tuttavaperheeseen keskikesän juhlan viettoon. Mielenkiinnolla odotellaan joudutaanko sieltä tien päälle jos ei Nala-neiti ala rauhoittumaan vieraassa ympäristössä ;) Mutta sen näkee sitten huomenissa.

Silvan korvat oireilevat taas oikein kunnolla. Se riiputtaa päätään ajoittain vinossa ja ravistelee päätä. Pahimpia töhniä on putsailtu pois ja toivotaan että tilanne rauhoittuu. Ruokinta on ollut aiemmanlaista mutta liekö siitepölyt vaikuttamassa siihen että korvat jälleen ärtyivät.

Nalallakin on nyt sitten alkanut hampaiden vaihtuminen. Viikonloppuna sekä eilen on tippunut kaksi yläetuhammasta ja paikalla on vain veriset reiät, uusia hampaita ei vielä näy. Hymy on veikeän näköinen ;)

Viikonloppuna kisattiin Torniossa agilityn SM-kisat. Nähtävänä oli paljon upeita suorituksia ja hyvin jaksettiin kaksi päivää kisoja katsoa vaikka takapuolta alkoikin jossain välissä puuduttaa. Kelpejäkin oli kisoissa mukana ja niiden vilkasta menoa oli ilo katsella - osa suorituksista oli hienoja mutta osa kaatui jo alkukuvioihin, aivan kuten muillakin roduilla. Emäntä näki kisapaikalla kolme kelpiepentua jotka olivat Nalan toveri-Ahosen sisaruksia. Vilkasta sakkia nekin kaikki :)

Nala-neiti on saavuttanut 15 viikon iän ja elopainoa on kertynyt 7,4 kg. Vilkas tapaus tuntuu olevan mutta joissakin koulutustilanteissa on tullut hiukkasen malttia lisää. Mm. perusasennossa istuminen onnistuu jopa muutamia sekuntia - tosin Emännällä on tällöinkin namit kourassaan joten ei tarvitse lähteä levottomana pomppimaan edestakaisin.

Hampaita ei Nalalta ole vielä lähtenyt vaikka parilta siskolta niitä tuntuu jo irronneenkin. Eilen kyllä kokeiltiin muutamaa etuhammasta ja ainakin kolme niistä jo heilui lupaavasti. Lisää siis taistelu- ja repimisleikkejä ;)

Ihan joka yö ei ole tarvinnut enää ulkoilla mikäli viimeinen ulkoilu tapahtuu klo 24 aikoihin ja aamu alkaa viimeistään klo 6, tämän välin siis jaksaa kutakuinkin riehumatta levätä. Kunnon iltalenkin kyllä nuokin unet vaatii ja lenkkeily ei tällä hetkellä kauheasti innostaisi kun sääsket ovat vallanneet kotiseutumme. Samasta syystä TOKO-treeni tehtiin eilen pesuhuoneessa ;) Oven takaa kuului Adan ja Silvan "nenätuhina" kun yrittivät oven läpi päästä selvyyteen mitä kakara saa palkkioksi ja millä tempuilla tuollainen herkkumäärä oikein lunastetaan.

Emäntä on aina luullut että mm. koirat osaavat varoa syömästä luonnosta itselleen vaarallisia kasveja. Tämä ei tunnu pätevän ainakaan Nalan kohdalla sillä mikäli Emäntä näki aamulla oikein niin pikkukoira yritti syödä pienen pientä korvasientä! Onneksi teko tuli nopeasti huomatuksi ja siten myös sienen loppuun syöminen estetyksi.

Emäntä on saanut hankittua uuden kameran entisen rikkouduttua. Nyt vaan enää jää ongelmaksi että missä ihmeessä ne kuvat otetaan kun kotipihalla ei sääskipaljoudessa kauaa kyykitä. Tyylikkäitä kuvia kasvattajalle taas pesuhuoneessa kuvattuna??

kuva: Sari Eskelinen

Tänään oli pitkästä aikaa Taikalle kisat eli tarjolla Kemissä oli kaksi ELPin tuomaroimaa agilityrataa. Matkaan lähettiin Taikan Oman ihmisen kanssa ja kelit olivat varsin vaihtelevat. Pienoisen sateen, jonkinmoisen auringonpaisteen ja normin pilvikelin lisäksi meille tarjoiltiin raekuuroja...

Eka rata tuntui Emännän mielestä Taikalle sopivalta eikä sen suoritus muuten hassumpi ollutkaan mutta tokalta esteeltä tuli rima alas. A:n sekä keinun kontaktit koira otti vaikkei niin hyvin kuin Emäntä olisi toivonut. Radan suoritus oli sujuvaa ja Taikalle sopivat ohjauskuviot ja -linjat löytyivät pohdiskelun jälkeen. Takaaleikkauksia koira kyllä lukee kiitettävän hyvin! Tuomari olikin tehnyt radasta nimenomaan sellaisen että oikeat viennit korostuivat. Muilla ei niin hyvää onnea ollutkaan matkassa ja näin ollen Taika voitti luokkansa vitostuloksella!

Toinen rata oli hiukkasen hankalampi ohjauksellisesti ja edelleen korostuivat oikeat viennit. Taika oli lähdössä levottomampi kuin eka radalle lähtiessä mutta alkuradan vääntö kai pelasti koiran keskittymään annettuun tehtävään. Emännän tekemä ohjaussuunnitelma ei pitänyt ja radalla tuli tehtyä erittäin rumia ohjauskuvioita, karmeaa katsottavaa. Lopputulos kuitenkin oli varsin hyvä sillä ratasuoritus oli puhdas nolla ja näin ollen Taikuri sai SERTin ja oikeuden kisata jatkossa kakkosluokassa. Suoritusaikamme riitti sijoittumiseen kisassa toiseksi eli tästäkin startista saatiin Taikan Omalle ihmiselle hiukan lisää pölyjen pyyhkimiskohteita ;)

kuva: Sari Eskelinen

Päivän tulos ei ole vielä iskeytynyt Emännän tajuntaan kunnolla, jatkossa se selkiytynee kunhan päästään taas kisaamaan. Tätä viimeistä nollaa on kuitenkin metsästetty reilun 1,5 vuotta joten ihan helpossa se ei ole ollut.

Kuvat Emäntä kaappasi Sarilta lainaan. Olisi ollut tarjolla Emännän naamakuviakin mutta ilmeet kontakteja varmistaessa olivat turhan pahoja julkaistavaksi ;)

Nala-neiti tuntuu kasvavan koipia ;) Ihan kuin korkeutta olisi tullut muutamassa päivässä oleellisesti lisää. Painoa oli tänään punnituksessa tasan 7 kg.

Kuluneen viikon treeniohjelmaan meillä on kuulunut namien napostelu teiden varsilla. Neitokainen päätti jostain syystä reilu viikko sitten ettei liikenne olekaan enää "hällä väliä"-juttu eli inhokkilistalle pääsivät autot, moottoripyörät, skootterit (ja niitähän meilläpäin riittää) sekä rullaluistelijat. Mietin että miksi tuollainen kauhistus yhtäkkisesti tuli vaikka olemme liikkuneet ihmisten ilmoilla tosi paljon. Ainoa omituisuus mikä mieleen tulee oli yhtenä iltana noussut myrsky. Koiruli oli myrskyssä hiukan säikähtäneen näköinen ja käänteli korviaan epäluuloisena. Juuri silloin sattui lähipuistoomme tulemaan skoottereita lujaa vauhtia eri suunnista ja tuolla hetkellä huomasin sen joutuvan kauhistuksen tilaan. Nyt sitten on ihan perustokojen lisänä treenattu liikenteen sietämistä ja jo parin kerran jälkeen homma onnistui paremmin. Nala ei enää pakene vaan nojailee reippaasti hihnaan ja kurottelee/kurkistelee liikkuvien kohteiden perään. Tänään pelkkä sanallinen kehukin riitti palkkaamaan koiraa ja se kääntyi häntä heiluen katsomaan Emäntää.

Eilen tavattiin taas tauon jälkeen kelpie-Ahonen. Olipas poju saanut urosmaisia piirteitä lyhyessä ajassa, mm. päät ovat selkeästi sukupuolen mukaiset kun noita kahta vertailee (öh, sen minkä vauhdilta ehtii). Tällä kertaa leikki ei ollut niin äänekästä painia kuin viimeksi, enemmänkin kaahailivat ja painivat sekä keksivät yhdessä ojanpohjien kaivelua ;) Samalla reissulla Emäntä pääsi seuraamaan esineruudun sekä jäljen treenaamista. Näytti aivan mielenkiitoiselle ja molemmista lajeista näytti löytyvän joitain yhtäläisyyksiä siihen mitä Adan ja Silvan kanssa on aikoinaan treenattu noutajien omia koemuotoja varten.

Taikan treeniryhmän viimeiset treenit pidettiin torstaina. Meillä oli hyppyrata eli ei siis mikään paha juttu Taikalle - ongelmanahan on pääasiassa kontaktit. Pieni tauko oli tehnyt koiralle hyvää ja nyt Emäntä miettii että ollako kokonaan treenaamatta ennen viikon päästä olevia kisoja. Olemme ilmoittautuneet mukaan Kemissä pidettäviin kisoihin.... muuten jää kesä niin vähiin kisaamisiin että tuonne oli päästävä mukaan.

Ontumista ei Taikalla tullut treeneissä esille mutta "yllättäen" se ei kuitenkaan olisi hypännyt takaisin autoon treenien jälkeen. Valikoivaa hyppyvaikeutta siis??