Tarjolla Iisalmessa oli tuomari Sami T:n kolme rataa joista ensimmäinen hyppyrata ja seuraavat agiratoja. Emäntä ei saanut puristettua itsestään ulos kunnollista ohjausta kahdelle ekalle radalle (hypärillä koira irtosi liikaa, agiradalla koira ohitti A:n) ja tuloksena niistä oli HYLkäykset. Kolmannelle radalle tuntui jo energia olevan vähissä mutta vielä pitäisi yksi kurvailu jaksaa. Ja sehän kannatti: tuloksena virheetön rata ja aikakin ok joten nollavoitto kakkosista oli totta. Nala siirtyi kolmosluokkaan!

Pohjatyönä kisapäivälle oli koirien lomailu mökillä Mummon ja Papan luona useamman päivän ajan. Sillä aikaa muu perhe risteili Tukholmassa mutkat. Mökkireissujen jälkeen koirat on tunnetusti olleet tosi väsyneitä mutta ei onneksi liian väsyksissä kisaamiseen.

Iisalmessa tarjolla oli mukavan erilaiset palkinnot: Nala sai sertiruusukkeen lisäksi kukkakimpun, tassupyyhkeitä, namipaloja sekä suklaalevyn (viimeinen lienee tarkoitettu ohjaajalle...).

Rovaniemen kisareissun yhteyteen oli oivallista liittää käynti Ranuan eläinpuistossa. Edellisen kerran siellä käytiin noin 1,5 vuotta sitten mutta nyt kun jääkarhu oli saanut perheenlisäystä niin käymään piti mennä uudelleen. Monenmoista eläintä nähtiin mutta karhu-aitausten vieressä viihdyttiin pisimpään.

Nuori karhu oli varsinainen ADHD-tyyppi. Se kiipeili korkealle puihin kurkkimaan ison ruskeakarhun (emä?) aitaukseen kuten myös jääkarhujen puolelle. Lisäksi se kiusasi karhukaveriaan, repi puiden taimia, tasapainoili puunrungoilla, sukelteli rapakoissa ja ryskytti peltiseinää. Hauskan virkeä tyyppi siis.

Näköpiirissä iso ruskeakarhu

Jaahas, tuolla naapurini jääkarhut

Jääkarhuperhe oli varsin ihana. Isäkarhu oli eristyksissä omassa aitauksessaan kun taas emä sekä vielä nimeämätön pentu olivat omassaan. Molemmat vanhemmat tuntuivat nuuskuttelevan toisiaan raja-aidan yli ja läpi, pentu sitä vastoin kuljeskeli hyvin rauhallisena emonsa lähettyvillä.

Jääkarhuisä makaa samalla tavoin kuin Nala...

Jääkarhuäiti opasti pentuaan sopiville kulkureiteille

Tätä katsojat jännittivät eniten... Ei kuitenkaan päästy näkemään pienokaisen
uintireissua kun emo haki sen pois altaan reunalta

Lauantaina matkattiin Rovaniemelle kokoonpanolla Emäntä, Pikkuemäntä, Nala sekä Ystäväperheen Äiti ja Poika. Majapaikkana oli Hotelli Vaakuna ja niinpä Emäntä jätti muun ihmisseurueen kaupungille shoppailemaan kun lähti Nalan kanssa kisaamaan.

Emäntä ei muistanutkaan kuinka kaunista Rovaniemellä jokivarressa on kun jäät tulevat vauhdilla pohjoisesta alas. Tuuli oli kylmä mutta näkymä lumosi samalla tapaa kuin tuleen tuijottelu tai meren aaltojen seuraaminen: ajantaju katoaa kun luonnon ihmettä jää seuraamaan.

Tuomari Anne V. oli tehnyt aika haastavia kepeiltä lähtöjä sillä osa niistä lähti kepeiltä jyrkästi vasemmalle takaviistoon tai lievimmilläänkin suoraan vasemmalle. Yleensä näihin kohtiin myös tuli tilanne jossa olisi pitänyt päästä etenemään itse rutkasti koiraa nopeammin joten koira olisi pitänyt pystyä jättämään pujottelemaan ihan tyhjää kohti. Aika haastavaa kakkosluokkiin.

Eka rata oli hyppäri joka ohjauksellisesti meni parissa mutkassa käännöiltään hiukan pitkäksi mutta lopputulos oli kuitenkin nolla ja sijoitus ykkönen. Auts, eihän tällä radalla tarvinnut menestystä tulla kun vastaava tulos on jo viime viikonlopulta.

Toinen rata oli mukava agirata jolla ikävä kyllä tippui yksi rima ennen Emännän pelkäämää keinua. Keinu oli puinen ja tosi raskaan oloinen, niinpä tuntui että ottaisiko koira lentokeinun. Tätä pelkoa ei kuitenkaan ollut mutta keinun liike näytti kuitenkin tulevan yllätyksenä sillä tuloksena oli nopea pamautuskeinu. Siihen suurenmoiset kehut päälle. Tällä vitostuloksella oltiin toisena.

Kolmannelle radalle (agi) lähtiessä Nala oli jo aika kuuman oloinen. Se intoili autolta vauhdilla kohti kenttää ja lopputulos myös näkyi suorituksessa. Ihan radan alussa se singahti putkesta omatoimisesti A:lle ja toisti saman vaikka otettiin uusintana. Tällä kertaa korvat oli siis vain koristeena...

Harmillisinta toki oli se, että nolla kyllä saavutettiin mutta niin sanotusti väärältä radalta. Lohduttavaa puolestaan oli se, että onnistuttiin ihan vieraillakin esteillä (ja varsinkin pujottelussa) tekemään mukavan oloista kisasuoritusta. Nyt uskalletaan Iisalmeen ensi sunnuntaina.

Lauantain kisapäivän osalta ei ole kummoista kerrottavaa. Emännän oikeanlainen kisa-asenne oli tipotiessään, liekö ollut painetta "tulosten" tekemisestä ennen pitkää kisataukoa? Ekalla radalla oli yritystä mutta sitten vaan ohjaus lipsahti ja koira löytyi väärältä esteeltä. Sepä siitä sitten. Toinen rata oli oikea kauhistus. Alkutilanne jo meinasi vetää jännityksen pintaan kun Isäntä oli tullut Nalaa noutamaan kotiin ja luullut että kisat on kisattu - niinpä koira oli siirretty toiseen autoon kauemmalle parkkipaikalle. Nooh, kisathan oli toki myöhässä ja tilanne selvisi sillä hetkellä kun Emännän oli määrä hakea koira autosta. Onneksi on nopsajalkainen Isäntä joten kisojen epäonnistumista ei voi laittaa toisen syyksi ;) Emäntä ei malttanut jarrutella radalla riittävää määrää, ohjasi koiran putken suuntaan muttei riittävän tarkasti, ei malttanut ohjata keppejä loppuun ja mitähän kaikkea vielä. Näin luokatonta suoritusta ei kehtaisi kakkosluokissa esitellä.

Sunnuntaina heti aamusta alkoi tuntua ettei asenne olisi vieläkään kohdillaan ja hyppykisaratakin näytti mahdottomalle suorittaa. Jossain vaiheessa tuli ajatus "en tiedä mikä olisi oikea tapa ohjata mutta näin aion yrittää". Pian selvisi että Emäntä oli lähtenyt kotoa rennoin ottein: koiralle ei ollut hihnaa. Onneksi saatiin lainaksi Riitalta ja Thelmalta oikea rallimallin panta ja hinna ja päivän jälkeen täytyy sanoa että meikeinpä sanoisin niiden tuoneen onnea. Alla kuva oikean kisa-asenteen/ ja -onnen tuoneista välineistä.

Hyppäriradan suoritukseen Emäntä ei ollut tyytyväinen koska päästi koiraa kaarrattamaan liian pitkille kaarroksille. Oikea estejärjestys kuitenkin säilyi joten nollalla maaliin ja aika riitti vielä kisan ykköseksi. Toinen agilityrata olikin jo kauniimpaa katseltavaa ja tuntui hallitummalta, sieltäkin nolla ja sijoitus ekana (ei muita nollan saaneita). Tulosten puolesta parempaa kisapäivää tuskin löytyy joten tähän pitää olla erittäin tyytyväinen. Viikon päästä Rovaniemelle katsastamaan meille uuden tuomarin ratoja.

Tutuista koirakoista mm. Henna ja Oodi-flatti starttasivat ekaan kisaansa ja sieltä oli tuliaisina heti komea nollatulos. Emäntä oli tuolloin kuuluttajan roolissa ja kovasti piti tehdä työtä ettei olisi hihkunut riemuaan mikrofonin kautta isoon ääneen!

Päivän tuloksentekijä muutama päivä sitten kuvattuna

Emäntä on katsastellut agikisakalentereita ja todennut että toukokuusta alkaen löytyisi jokaiselle viikonlopulle "lähikisoja" (alle 250 km) viidelle peräkkäiselle viikonlopulle. Runsas kisatarjonta houkutteli ja piti alkaa laskeskella mihin kaikkiin noista voisi ilmoittautua. Huomenna ja sunnuntaina kisataan OKK:lla, samoin Emäntä talkoilee niissä kisoissa. Viikon päästä on kisat Rovaniemellä ja Helatorstain jälkeisenä viikonloppuna olisi tarjolla kisat Iisalmessa. Tahti alkoi kuulostaa läkähdyttävälle ja tuntui että jostain pitäisi karsia koska kisat Torniossa ja Kajaanissakin kiinnostaisivat.

Sitten Emäntä meni kuulemaan ortopedin pakeille röntgenlääkärin lausuntoa magneettikuvatusta nilkastaan ja sai tuomion jota ei osannut odottaa. Jalasta on jänne totaalipoikki ja jalka pitää leikata. Nyt odotellaan maksusitoumusta vakuutusyhtiöstä ja mikäli se saadaan niin leikkaus olisi lähiviikkojen aikana. Näin ollen pidetään ohjelmassa OKK:n, RAGIT:n ja SAWON kisasuunnitelmat - niihin mennään jalka vahvasti paketoituna. Emäntä joutuu kahden kuukauden sairauslomalle ja jalka on kipsissä ensimmäisen kuukauden ajan. Tämä tietää väistämättä pitkää taukoa agilityn osalta ja on tosi harmillinen juttu. Tuntuu että tämän vuoden puolella yhteistyö Nalan kanssa agikentillä on ollut varsin toimivaa ja hedelmällistä joten harmittaa katkaista hyvä vire. Nyt kuitenkin pitää suunnata ajatukset niin paljon eteenpäin tulevaisuuteen että ymmärtää hoitaa jalkansa mahdollisimman hyvään kuntoon.

Viikkoa ennen vappua starttasimme Nalan kanssa uudessa agitreeniryhmässä Activella. Tähän ryhmään sattui todella kokeneita ohjaajia joilla on nuoret koirat kasvamassa. Ryhmässä treenaavat Nalan lisäksi borcol Jr, borcol Zi sekä borcol Höyry. Kiva ja rento porukka jossa huumorikin kukkii, tullaan varmasti viihtymään! Ekan treenin rata näytti suurinpiirtein tälle:

Emnnän pahiten "pelkäämä" kohta oli päällejuoksu radan kohdassa 14-15. Mikon oppeja kuunnelle sekin meni mukavasti ja saatiin onnistumisen elämyksiä. Runsaiden lähettämisten avulla radalla ei tullut edes kiirettä ja sitä pitäisi pystyä hyödyntämään vieläkin enemmän.

Vappupäivänä pidettyihin treeneihin emme osallistuneet vaan lahjoitimme treenivuoron Hennalle ja Oodille.

Nimimerkki "Onko ihan pakko..."

Tämä kirjoitus tulee nyt luvattoman myöhässä mutta selitykset sillekin löytyy... Ajatuksena oli liittää Silvasta jokin kiva kuva synttäritekstiin mutta sehän ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Kuvia on otettu niin oikealla kameralla kuin kännykälläkin mutta niissä kaikissa on kaksi yhdistävää tekijää: Silva ja iloton koira. Silva ei kertakaikkisesti nauti kuvattavana olemisesta vaan jäykistyy korvat luimussa istujaksi. Heti kuvaussession loputtua se lähtee iloissaan laukkaamaan ja ilme on jälleen iloinen. Tässä siis surkea "jökötyskuva" sisällä kuvattuna varsinaisena syntymäpäivänä 20.4.2012.

Mitään suuria juhlia meillä ei järjestetty vaan oman perheen kesken syötiin jäätelökakkua. Silvalle suurta ongelmaa tuotti kakkupalassa ollut kynttilä sillä kynttilän poistonkin jälkeen koira vilkuili kakkupalaa kovin epäluuloisena. Toki se oli ymmärtänyt käsimerkeistä ettei palaa saanut syödä ennen aikojaan mutta vapautus tilanteesta on hankalampaa: kuinka kuulovikaiselle koiralle viitotaan käsky "vapaa" tai "saa ottaa"? Lopulta pala tuli syötyä ja innokkuudesta päätellen sitä olisi mennyt vaikka paketillinen ;)

Nyt kun lumet ovat sulaneet niin Silvan takajalkojen kynsien leikkuusta on voitu luopua. Askel on madaltunut varsinkin hihnalenkeillä ja silloin kynnet näyttävät kuluvan luonnon konstein. Kunhan maastoon pääsee enemmän lenkkeilemään niin vältytään kynsien kuluttamiselta. Lumen sulamisen myötä piehtarointi on jälleen siirtynyt ruohoalustalle. Tämä tietää sisälle kantautuvaa lyhyttä keltaista ruohosilppua sekä runsasta määrää havuja. Tänäkin aamuna Silvan turkki näytti sille kuin siihen olisi kääritty tarrapapiljotit. tarttuvat muuten tosi tiukkaan pitkiin häntäkarvoihin ja hapsuihin.

Silvan kuulon osalta voi todeta niin kuin monesti aiemmin on tehty. Koira on huomattavasti levollisemman oloinen nyt kun sen ei tarvitse haukkua kaikkia omituisina pitämiään ääniä. Rauhaan jää siis naapurien autojen ovien paiskomiset, kotona kolistelut jne. Vieraiden tulon Silvan huomaa Nalan reaktioista tai vaihtoehtoisesti siitä, että ilmavirta käy kodin avoimesta ovesta. Ilmavirran aiheuttamiin herätyksiin se havahtuu kotiväen tullessa töistä ellei makaa jo valmiiksi eteisessä odottamassa.

Näillä eväillä: huonolla kuulolla ja virkeällä mielellä täällä porskutellaan menemään!

Maanantaina harkkasimme viimeistä kertaa Activella koirakokoonpanolla Nala, Nala, Kiia ja Tähti. Tämän jälkeen ryhmämme hajoaa niin että kaikille tulee eri harjoitusvuoro, harmillista.

Treeni tuntui alkuun täysin mahdottomalle suorittaa mutta rupesipa niitä ratkaisuja löytymään eikä lopulta niin paha ollutkaan. Kovaa juoksemista kuitenkin tarvittiin että ehti kahdelle persjätölle esteiden 9 ja 10 suorittamiseksi, samoin esteiden 18-20 ohjaamiseksi sai laittaa kunnolla juoksuksi.

Talvikausi jatkuisi vielä yksien tai kaksien treenien verran OKK:lla mutta me jätimme tiistaina hyvästit tälle ryhmälle ja kiitimme Tainaa talven treenien ohjaamisesta. Ensi viikolla Pikkuemännälle ei ole hoitajaa eikä klo 20.30 - 22 sijoittuvan ryhmän ajaksi voi 5-vuotiasta raahata hallille mukana. Loppulenkin jälkeen kello on usein 22.45 ennen kuin auton nokka on kääntymässä kotia kohti.
Tiistain treenissä pääsi myöskin juoksemaan: väli 4-6 oli haasteellinen samoin kuin leijeröinnin jälkeen ehtiminen esteelle 13. Pujottelussa ei ollut mitään epävarmuutta vaikka edellisviikolla meni törkeän painostuksen puolelle, hyvä näin.

Kaikenlaisista "juoksuradoista" tulikin mieleen Emännän nilkan tilanne. Työterveyslääkärin ehdotuksena oli sairasloma nilkan tilanteen rauhoittamiseksi ja lisäksi ei kuulemma olisi viisasta kulkea treeneissä ja kisoissa jalkaa rääkkäämässä. Sairasloma ei Emännälle kelvannut vaan työt jatkuu mutta mahdollisimman vähin askelin. Vakuutusyhtiön piikkiin pääsi ortopedin vastaanotolle joka puolestaan tuumi ettei nilkkatukeakaan ole järkevää käyttää. Kommentti häneltä kuului "rikki mikä rikki". Ensi viikolla MRI-kuvista selvinnee mikä oikein on rikki ja onko sille mitään enää tehtävissä. Se kuitenkin on selvää että harrastusta jatketaan nilkka vahvasti tuettuna, muuten liikkuminen ei onnistu riittävällä vauhdilla.

Activen talvikauden valmennusryhmän treenit alkavat olla vähissä. Lauantai-iltana pidettiin toiseksi viimeiset treenit ja meitä olikin paikalla vain kaksi Nalaa ja ohjaajat. Koska aikaa oli niin ruhtinaallisesti niin ehdittiin tehdä kaikkea muutakin kuin vain treenata. Tuli siis kerättyä meidän Nalan ruskeita tuotoksia sekä leikattua toisen Nalan treeneissä irronnutta kynnenpätkää... Meidän Nala siis päätti p*skoa halliin. Jaa, miksikö? Se vaan ei malta tehdä asioitaan ulos kun näkee kotona takin puettavan päälle ja treenikassin otettavan mukaan. Yleensä tekee tarpeet sitten heti treenien jälkeen mutta nytpä ei jaksanut odottaa ja teki tarpeet sisälle. Sakkohan siitä sitten rapsahti.

Treeni meni aikas kivasti mutta tuo väliepisodi jotenkin vesitti ajatukset ja vei onnistumisen ilon :(

Keinu oli yllättävän vaikea kun se piti suorittaa suoraan seinää kohti. Toimivin oli 8-9 väliin takaaleikkaus ja hypyn 14 taakse juokseminen sekä siellä päällejuoksun tekeminen. Esteelle 16 piti jarruttaa roimasti ja Emännän kauhistuksen ollut 18 - 19 käännös ei ollutkaan paha. Koira kääntyi kivasti eikä hakenut putkea. Yes!

OKK:n treeneissä tarjottiin muulle ryhmälle karkkiherkkuja tiistaina - pitihän sitä luokkanousua juhlistaa jollain tavoin. Näissä treeneissä on päästy talven aikana kokemaan paljon onnistumisen elämyksiä ja sellaista paineetonta ratarallattelua. Lisäksi ryhmässä on kovin leppoisa tunnelma ja hyvä henki.

Hallin valot ovat aika lailla finaalissa ja meidän suoritusvuoron aikana vain joitakin tuijuja paloi katossa. Treenistä tuli siis hyvin hämärä mutta hyvä treeni niinkin, tulipahan nähtyä että koira uskaltaa edetä vaikka hämärää onkin. Ongelmat tulivat tällä kertaa pujottelusta. Tuli tehtyä liian monta toistoa kun aloitus meinasi mennä ihan harakoille eri lähetysversioita kokeillessa. Niinpä koira hidastui toisto toistolta enkä saanut purettua omaa ärtymystä muuhun kuin koiraan. Hyi sentään.... Ens viikolla nähdään kuinka kävi eli jäikö koira muistelemaan pahalla. Luotetaan siihen ettei näin käy.