Uups, edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt tovi aikaa. Kovin kummoisia ei liene tapahtunut paitsi että meidän koiravahvuus on tällä hetkellä kolme koiraa - meillä on koirien vanhainkoti ;)

Kuvassa Nala 2 v 10 kk sekä Silva 12 v 8 kk ja Alma 12 v 8 kk

Alma tuli meille 1,5 viikon ajaksi hoitoon omistajien loman ajaksi, mustat kauhukaksoset "Urpon ja Turpon" ohjasimme ystävällisesti muihin perheisiin hoitoon. Mikäli Pikkuemännän sanomaan on uskominen niin Alma on saanut loman aikana "erinomaista huolenpitoa ja kodin jollaista on aina toivonut" - heh, jollakin on itsetunto kohdillaan ;) Lisäksi Alma on kuulemma tuonut piristystä Pikkuemännän elämään Adan kuoleman jälkeen. Aika hyviä perustelutekstejä sille miksi meidän perheessä pitäisi olla kolme koiraa. Ehkäpä kuitenkin päästämme Alman vielä palaamaan huomenna kotiinsa.

Aika Alman kanssa on mennyt mukavasti. Koira, jolla on itsetunto kohdillaan, on vallannut vierassohvan ja kulkee talossa kuin kotonaan jopa siinä määrin että talon omat koirat sitä väistelevät. Pientä tuhoa ehti tulla Pikkuemännän päiväkodin joulujuhlan (40 min) aikana jolloin Alma oli päättänyt lisätä ruokavalioonsa hieman herkkuja ja veteli nassuun Nalan treeninamit 500g, illan se sitten kulkikin vesiastialla aika tiuhaan tahtiin. Muuten ei kummoisia tämä Silvan ikätoveri ole ehtinyt aiheuttamaan.

Silvalla näyttäisi olevan tällä hetkellä juoksu mutta pöksyjä sille ei ole laitettu. Pari edellistä juoksua meni huomaamatta ohitse, nyt on sentään näkynyt hyvin vähäistä tiputtelua. Nalalle puolestaan odotellaan juoksua alkavaksi ja se saisi tulla pian jotta pahimmat ajat olisi kärsitty ennen Activen treenien jatkumista tammikuun puolenvälin tienoilla. Niistä treeneistä ei taukoa tule mutta OKK:n agitreeneihin ei juoksun aikaan ole asiaa. OKK:n treeneissä olemme käyneet nyt 3 kertaa ja viimeisin niistä kerroista meni oikeinkin hyvin. Pari eka kertaa meni hiukkasen tuntumaa hakiessa mutta katsotaan mitä jatkossa tapahtuu. Ryhmässä on niin eri tyyppisiä koiria että joutuu tosissaan itse miettimään miten radat ohjataan, ei auta katsella muilta mallia.

Nyt ei jaksa muistaa onko Nalan ruokavaliosta tullut kirjoitettua aikoihin. Se söi parit säkit Royal Caninia ja karvanlähdön aikaan iho hilseili tosi paljon. Niinpä tuli päätös vaihtaa ruokaa hiukan erilaiseen. Nyt koira on syönyt reilun ison säkin verran uutta ruokaa joka näyttäisi sopivan sille muuten hyvin MUTTA... Tuo mutta tulee siitä että koira on nyt toooodella energinen. Jos se ennen oli energinen ja innokas niin uuden ruokavalion myötä siitä on tullut rasittavan toimelias, aamut alkaisivat jälleen klo 04 tienoilla. Harkinnassa on syöttää tämä säkki loppuun ja katsoa siirretäänkö koira takaisin "moskaruoalle" . Alun aktiivisuus-pörräys kyllä saattoi johtua jatkuvasta nälästäkin sillä Emäntä syötti Nalalle uutta ruokaa liian vähän sillä sen paino oli laskenut 15 kg:sta 13,7 kg:aan (ruokaa kun oli mainostettu aika voimakkaaksi). Pieni annoksen lisäys näyttäisi silmämääräisesti korjanneen koiran ulkonäköä ja tuntuu kuin se olisi rauhoittunutkin ihan hiukkasen pahimman nälän poistuttua - tai sitten rauhoittuminen johtuu tästä koirien vanhainkodin vaikutuksesta :)

Kuvassa näkyy Nalan kuonossa vaaleampi alue joka on edelleen osittain karvaton. Mummolassa hoitokeikalla ollessa (marraskuun puolivälissä) se oli telonut kuononsa jonnekin ja kuono oli karvaton, turvoksissa ja tulehtunut. Ruven irrottua jäljelle jäi karvaton alue joka on alkanut korjaantua jonkin verran. Saapa nähdä millainen siitä pidemmällä aikavälillä tulee, toivottavasti ei ainakaan kasva valkoista karvaa.

Meillä rauhoitutaan nyt joulun odotukseen joten toivotamme kaikille ystävillemme ihanaa ja levollista joulun aikaa!

Kuin tilauksesta epäonnisten (vaiko tavanomaisten?) kisojen jälkeen viikkotreeneissä oli tarjolla keppien tehotreeniä Mikon johdolla. Niinpä sitten keppiongelmainen koirakko pääsi näyttämään mistä kiikastaa.

Eka pätkä mentiin 1 - 4. Piti vedättää ihan täysillä (ja jarruttelematta) ja olla yli puolen välin kepeillä menossa kun koira oli vasta lähdössä pujottelemaan. Hups vaan, niinhän onnistui Nala tekemään samanlaisen virheen kuin kisoissa mutta ei paineistu asiasta samalla tavoin eli säntäile minne sattuu. Se menee tyynesti radan alkuun ja homma suoritetaan kunnialla täysin oikein. Uudet vedätyskerrat ei ongelmaa saaneet enää esiin.

Toisessa treenissä A - C lähtöpaikkana oli aina mustan pallon kohta. Vauhtia kunnolla mutkaputkesta ja hypyn kautta.
- Eka kepeille lähetys tapahtui kohdasta X ja ohjaajan liike oli punaista palloa kohden. Tässä ei ongelmaa, upeasti meni ja vauhti oli kova.
- Toka lähetys tapahtui kohdasta O ja ohjaaja jäi hypyn taakse pyrkien edelleen punaista palloa kohden. Hei, täähän on kuin lasten leikkiä...
- Kolmas lähetys kepeille tapahtui hypyn viereiseltä Y-kohdalta ja ohjaajan juoksulinja jatkui kahden muun Y:n kautta. Ei ongelmaa tässäkään. Koira vetää menemään niin kuin ei muusta tietäisikään.

Näiden keppitreenien jälkeen oli havaittavissa sekä onnea että iloa koiran osaamisesta mutta samalla ihan tajutonta tuskastumista siitä ettei samaa osata siirtää kisakentälle.

Huomenna Emäntä lähtee reissuun ja koirat pääsee maalle 1,5 viikoksi joten pienoinen tauko harrastamisessa ei tullut laisinkaan huonoon saumaan. Jätetään asiat hautumaan.

Edelliseen tekstiin viitaten voisi todeta että älä edes ajattele.... siis että jossain voisi olla ongelmaa. Startattiin kolme kisaa ja kaikista komistuksena HYL. Tarjolla oli kaksi hyppyrataa Jarin tuomaroimana ja lopuksi yksi ELPin agirata. Kohtuu kivasti ja jumalattoman lujaa vauhtia meni kepeille saakka kunnes kopsahti. Olin päättänyt että kepit mennään vaikka useamman toiston kautta. Ekalla radalla tuttu kuvio: koira ulos muutaman kepin suorittamisen jälkeen. Sitten karkailtiin putkeen ja tehtiin kaikkea mitä ei kuuluis tehdä. Neljännellä yrittämällä ja koko ajan kannustaen "kepi, kepi"  (tätä ei tehdä treeneissä) koira jatkoi loppuun, hieno juttu. Toisella radalla karkaaminen muille esteille tapahtui heti kun Nala bongasi Emännän seisovan keppien lähellä eikä siis hommasta tullut yhtään mitään. Kolmannelle radalle oli ajatus jo valmiiksi että otan koiran kiinni jos homma ei onnistu kertayrityksellä, imutan sen vauhdilla kepeille ja tulemme pois radalta. Joo, näin tehtiin mutta imutuskaan ei tuottanut kummempaa lopputulosta. Nyt kisatauko ainakin helmikuulle saakka, katsellaan sitten uusiksi vieläkö huvittaa kisata.

Tympääntynyt Emäntä yritti tarjota kisojen jälkeen Nalaa ja kahta säkillistä ruokaa useammallekin vastaantulijalle mutta sai vain kohteliaita kieltäytymisiä. Yksi sentään osoitti kiinnostusta niitä ruokasäkkejä kohtaan   Harjoitukset siis jatkukoon.

Maanantain agitreeneissä Nalan kanssa sai taas kokea uuden "ohjaustavan". Jokseenkin kiireelliseksi liikkumisen puolesta muodostunut eka harjoitus osoitti sen, että jos itse vaan harppoo vauhdilla eteenpäin niin koira ei suoritakaan Emännän varmaksi luulemaa estettä - hopsansaa kuinka näitä oletuksia tuleekin eteen. Mari kehoitti ajattelemaan estettä nro 4 ja sehän riitti koiralle varmistamaan oikean suoritussuunnan vaikka ohjaus- ja juoksulinja ei sen kummemmin muuttunutkaan. Koskahan päästään siihen että riittää koko radan ajattelu etukäteen :) Piti hilppoa varsin lujaa vauhtia tekemään persjättö välille 5 - 6 mutta sekin meni ok. Jarruttaen kääntö esteellä 7 ja poispäinkäännöllä putki nro 8.

Toisessa treenissä tehtiin välistävetoja. Eivät ole niitä Emännän vahvuuksia koska peruuttaminen pelottaa ja koiraakin pitää ohjata liioitelluilla hartiakäännöillä mutta selvittiin me. Ei kuitenkaan voinut kauniiksi mainostaa ;)

Eilisissä treeneissä meillä oli koutsina Mari ja koska paikalla oli vain kolme koirakkoa niin tunnista tuli normaaliakin tehokkaampi. Kaikille tuli kunnon käskytystä eli helpolla ei päässyt kukaan mutta niinpä koettiin myös onnistumisen elämyksiä, yes!

Eka treeni mentiin esteet 1 - 11. Ei kyllä ole mitään käsitystä että oliko pituuden ja 10-hypyn välissä vielä yksi hyppy, luultavasti oli. Pakkovalssilla putkeen nro 3. Tiukkoja jarrutuksia piti ottaa ettei Nala valunut hypyn 4 läpi. Tällä kertaa päällejuoksu esteellä 7 tuntui jo tutummalle tekniikalle. Este 22 leijeröitiin ja ennen keppejä piti tehdä persjättö, siinäpä sitä olikin ehtimistä. Keppien aikana piti vielä irrota estettä nro 21 kohti niin että olisi pystynyt tekemään sinne pakkovalssin. Hauskaa!

Toka treeni välillä 21 - 28. Pakkovalssi esteellä 23 ja sitten hippulat vinkuen tekemään pakkovalssia keppien aloitukseen ja jumatsuikka, sehän onnistui! Kun loppukin meni ihan kuin haaveilin niin jopas pystyi lähtemään hyvillä mielin kotiin :)

Muutaman päivän ajan on juhlittu Pikkuemännän 5-vuotissyntymäpäiviä erilaisilla kokoonpanoilla. Päätettiin sitten ottaa valokuvia myös Silvan 12,5-vuotissynttäreiden kunniaksi, ne kun sattuivat olemaan samoihin aikoihin. Tällä iällä juhlia täytyy hiukan tihempään kuin vuoden välein ;) Ilmeisesti monipäiväiset synttärit ottivat Silvan voimille sillä sunnuntain ja maanantain välinen yö oli kamala ja Emäntä luuli koiran lopun tulleen. Silva ei asettunut koko yönä makuulleen, kulki edestakaisin ja läähätti voimakkaasti. Useat ulkoilulenkit se kulki häntä koipien välissä ja oli kivuliaan sekä pakenevan oloinen. Yön aikana kipulääkkeestäkään ei näyttänyt olevan apua. Huoletti jättää koira kotiin työpäivän ajaksi mutta vaihtoehtoja ei ollut. Sairaan lapsen hoitoa ei olisi voinut pitää perusteluna työstä poissaololle kun Silva on jo yli 10-vuotias ;) Eipä auttanut Emännän muuta kuin soittaa aamupäivän aikana ystävälle ja pyytää palvelusta: voitko käydä katsomassa miten meillä kotona voidaan? Kiitos Henna avusta, oli helpotus saada kuulla että normin touhukkaaksi Silva oli päivän aikana palautunut!

Silva ei ole koskaan nauttinut kameran edessä olemisesta mutta kyllä täytyy myöntää että ikä alkaa mummelissa jo näkymään. Mieli on edelleen virkeä ja perjantainakin se kulki ihan normaalisti mukana lenkillä. Sportstrackerin mukaan mitattuna peruslenkki metsämaastossa on meillä reilut 8 kilometriä ja Silva varmaan liikkuu aikalailla tuon saman matkan. Nala toki ehtii loikkimaan matkaa paljonkin enemmän kun sinkoilee kavereidensa kanssa monet mutkat edestakaisin.

Meidän perheessä tulee otettua hyvin vähän valokuvia vaikka digiaikana kuvaaminen ilmaista onkin. Ei vaan saa aikaiseksi kaivaa kameraa esille eikä mitään sen säädöistä ymmärrä joten otokset on räpsyjä sieltä täältä - tosin etupäässä koirista ja Pikkuemännästä.

Eräänä päivänä koirahierojan käydessä tuli kuitenkin puhetta koirien lepo- ja nukkumisasennoista. Silvan ollessa hierottavana päätti Nala esitellä tyypillistä lepoasentoaan jota se tekee kotosalla sekä kesällä ilmeisesti viilentääkseen itseään.

Toinen Nalan suosikki on Adalta peritty tapa ja paikka, tässä kuvassa tosin normaalia kauempana seinästä. Yleensä se on siis lähempänä seinää jolloin paino tulee enemmän selälle eikä näin kylkiasentoon. Oleellista on nostaa töppöset seinälle.

Pienoisen agilitytauon jälkeen vuorossa oli sekä lauantai- että maanantai-illoille ohjatut treenit. Kauheasti laiskotti lähteä lauantain treeniin varsinkin kun alla oli kisojen epäonnistumiset. Onneksi tuli mentyä sillä treeneistä jäi hyvä mieli vaikkei Emäntä tekniikoita taitanutkaan mutta nytpä sitten on aloitettu päällejuoksun, vastakäännöksen, pakkovalssin ja niiston harjoittelut. Ja Emännälle kun on tuottanut tarpeeksi mietteitä jo uudenlaiset valssit sekä persjätöt ;)

Lauantaina paiskittiin tämän kuvion kimpussa. Pätkät välillä 1-8 sekä 9-15. Nalalle parhaat kuviot toimi näin: vastakäännös kakkosella, päällejuoksu kolmosella, pakkovalssi nelosella ja päällejuoksu seiskalla. Sitten olikin jo Emännän pyörähtelymittari punaisella, ihan lauantaitansseista nuo kävi. Toisen satsi haaste oli hypyn 11 kääntäminen oikeaan suuntaan (takaisin tulosuuntaan) ja niisto hypyllä 13. Auts, uusia tekniikoita ja sen mukaisesti myös toistoja... Omatoimitreeninä otettiin keppejä vaikka kuinka vaikeista suunnista, tuijottaen koiraa tai jättäen laisinkaan katsomatta, kiihdyttäen edellä sekä hidastellen takana, välillä lähdin jopa kävelemään ihan muualle koko suorituspaikalta mutta eipä koira virhettä silloin tee...

Normitreenien mukaiset väännöt suoritettiin sitten tänään maanantaina. Tehtiin pätkät 1-8, 21-29 sekä omatoimisesti 41-46. Ekassa siis jälleen pakkovalssit kakkosella ja nelosella, taakselähetys ja päällejuoksu seiskalla. Toisessa pätkässä taakselähetys ja valssi esteellä 23, persjättö välillä 26-27, pakkovalssi esteellä 27. Tässä toisessa treenissä muuten saatiin aikaiseksi virhe pujottelussa, oh hoh! Koiralla tuli kova kiire perään mutta jälleen makupalojen kupissa odotellessa suoritus oli kaunis, nopea ja virheetön. Omatoimitreenissä oli lähinnä tarkoitus vain harkata pimeään putkeen lähetystä ja sieltä oikeaan suuntaan kääntymistä. Tää meni onneksi Nalalta heti oikein eli ei tarttenut sitä jankkailla.

Jaa, eipä jäänyt tulostasolla hurrattavaa ja kerrottavaa jälkipolville eilisistä agikisoista. Startattiin Nalan kanssa kaikki tarjolla olleet kolme kisaa ja kaikista tuttu hylkäys tuloslistojen koristuksena.

Positiivista radoista:
- koira ei ehtinyt kuumua paljonkaan kun se pääsi maneesiin sisälle vasta juuri ennen suoritusvuoroaan
- koira ohjautui juuri niin kuin sitä esteiden välillä ohjattiinkin eli esille tulleet virheet  oli helppo ymmärtää mistä ne johtuivat (parit esteen ohitukset sekä aiheeton rytmitys joka johti valitsemaan väärän esteen)
- onnistuneet ja kauniit kontaktisuoritukset (radoilla A sekä keinu, ei puomia laisinkaan)
- ohjaaja luotti koiraansa sellaisissa eteenlähetyksissä joiden ajatteli treenien perusteella toimivan vaikka toiset ohjaajat valitsivat aivan jotain muuta

Negatiivisena seikkana ja kisoista siten päällimmäisenä jäi mieleen pujottelut - epäonnistuneet sellaiset. Kaikilla radoilla koira lähti pujotteluun eikä ohittanut kyseistä estettä (hyvä Nala!) mutta muutaman estevälin jälkeen ilmeni tuttu ongelma eli yhden välin ohittaminen ja sen jälkeen matkan jatkuminen pujotellen. Viimeisellä radalla Nala taisi ohittaa useammankin välin. Emännän sormi on nyt suussa neuvottomana: kisatako edelleen ja jankuttaa tätä virheellistä mallia vai jäätäiskö suosiolla tauolle joksikin aikaa? Kisakokemusta erilaisista ympäristöistä tarvittaisiin mutta niin paljon ylimäääräistä ei tilille ole kertynyt että viitsisi matkata 150-250 km:n päähän hakemaan pelkkiä kisakokemuksia. Omana pelkona on että koira oppii ajatuksen jossa sallitaan kisoissa pujottelun räpellys eikä se enää edes yritä pujotella kunnolla. Vaikeita valintoja!

Jahas, mitäköhän raportoisi tämän päivän treeneistä. Oli siis uusi ryhmä jossa kaksi tuttua koiraa eli borcol Roy ja borcol Kiia, lisäksi uutena tuttavuutena espves (?) Nala. No siinäpä se mukava osuus tulikin :) Mikko piti sellaisen treenikuvion että Emännän hermorakenne petti eikä Emäntä paineen alla kyennyt viemään treeniä loppuun saakka. Mitään piirrosta blogiin tästä ei ole luvassa, nyt ei pettymykseltään (itseen) kykene sellaista piirtämään. Talven yli kestävän ryhmän on tarkoitus harkata tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa eli ratatreenit jätetään vähemmälle

Ekan treenipätkän suurin oivallus Emännälle oli että koira kääntyy tarvittaessa kohtuu tiukkaan. Ohjauksen pitää kuitenkin pyöriä hyvin pienen ympyrän sisällä jotta koira kääntyy haluttuun suuntaan. Eipä olisi tuollaisia tullut mieleen kokeilla noutajien kanssa. Lähetys kepeille meni varsin mallikkaasti vaikeastakin kulmasta eikä kertaakaan koira seonnut pujottelurytmissä.

Toisella ratapätkällä ongelmia sitten riitti liiaksi. Alkuun lähtö pöydältä oli karmean vaikeaa, Pystykorva ei voinut tajuta etteikö suoritettaisi lähistöllä ollutta keinua. Emännältä taitaa puuttua tarpeeksi tiukka ote sillä koira lähtee helposti haahuilemaan esteeltä toiselle kun tulee eka virhe. Mikon mukaan se tarjoaa kaikenlaista vaihtoehtoa josko jokin olisi se toivottu ja ohjeena oli antaa koiralle tiukemmat käskyt. Tuosta otuksesta vaan ei koskaan tiedä milloin se vetää herneen nokkaan jolloin yhteistyö käy vieläkin hankalammaksi. Ehkäpä tätä kuitenkin kokeillaan ensi kerralla. Emännän ehtiminen, jarrutukset ja rytmitykset eivät kuitenkaan onnistuneet niissä osioissa kun ohjausta olisi tarvittu ja lukuisten epäonnistuneiden toistojen jälkeen Emännän mittari kävi punaisella. Niinpä loppui se kaahottelu ja päästettiin muut vuoroon. Ennen treenien loppua käytiin kuitenkin tekemässä hyväksi lopputuntumaksi onnistuneita ja upeita keppitreenejä omatoimisesti.

Että sellaiset treenit... ei voi muuta sanoa kuin: onnea matkaan ensi viikolle Tarja ;)