Agirotu on takanapäin ja on aika hieman summailla viikonlopun tapahtumia. Yleisesti ottaen voisi sanoa että vaasalaiset taisivat valehdella kun ainakin aiemmin mainostivat että Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki?!  Perjantai ja lauantai meni tihkusateessa ja sunnuntaina oli VAIN pilvistä. Toisaalta keli oli koirille ihan hyvä eli eivätpä kärsineet auringonpaahteesta ja kuumuudesta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hotellissa oleskelu ja yöpyminen sujuivat suht ongelmitta koko kuuden hengen (Emäntä, Isäntä, Pikkuemäntä, Ada, Silva ja Taika) kööriltä. Taikaa (myös kahlekuningattarena tunnettu) ei tietenkään voinut jättää hotellihuoneeseen ilman erityisjärjestelyjä joten aina huoneesta poistuttaessa piti Taika teljetä pesuhuoneeseen ja raahata Pikkuemännän pinnasänky oven eteen lisäesteeksi – näin ei päässyt koira karkuun hotellin käytävälle. Silvalle puolestaan hotellin hieno lasiseinäinen näköalahissi oli kauhistus: pari kertaa se onnistui lakoamaan hissin lattialle X-asentoon kauhusta kankeana (edes namia ei kyennyt syömään!!). Hiukkasen Emäntää hävetti silloin… Automatkatkin menivät kivasti tavaroiden kulkiessa suksiboksissa ja penkeillä, näin saatiin koirille tarpeeksi tilaa takakonttiin. Hyvin nuo mahtuivat lomittain nukkumaan varsinkin paluumatkalla kun alkoivat olla ihan väsyksissä :)

Perjantaina kisoihin oli ilmoitettuna pelkästään Taika. Ensimmäinen kisa oli suht ok vaikkakin Emäntää jäi harmittamaan HYL-merkintä. Pujottelun sijasta Taika olisi valinnut mieluummin puomin ja sai siten kiellon pujottelusta – ei kuitenkaan mennyt puomille saakka. Muita virheitä ei tullut ennen kuin loppuradasta olisi pitänyt mennä putkeen joka oli jo pariin kertaa suoritettu. Taika meni kuitenkin aiemmat kerrat kyseiseen putkeen niin vauhdilla että putken suu oli nyt siirtynyt kokonaan paikoiltaan ja näin ollen se ei ollut loogisesti suoritettavissa – koira siis valitsi väärän pään putkesta ja hylkäännyimme. Emäntää nappasi hermoon kun seuraaville kisaajille laitettiin lisäpainoja jottei putki siirtynyt enää paikoiltaan – äkäisenä ihmisenä Emäntä olisi tehnyt protestin mikäli alla olisi ollut nollarata ja tuon putken vuoksi nollatulos olisi jäänyt saamatta. Nyt tilanne jäi vain harmittamaan ja lisäämään kisaintoa ;)

Toisessa perjantain kisassa oli kutkuttava tunne kun mutkikas ja ovela rata tuntui jo etukäteen aivan Taikalle sopivalta ja sitä se olikin. Alussa kyllä tipahti yksi rima mutta muuten rata meni erittäin nopeasti ja jouhevasti – tai no jos ei lasketa sitä loppuradalla putken PÄÄLLE hyppäämistä ja turhan HYLyn saamista ;)

Lauantaina kisasi sekä Ada että Taika. Kisoja oli aamulla sekä myöhään illalla joten kävimme välillä viettämässä päivää Vaasan keskustassa. Adan suoritusvuoro sekä Taikan rataantutustuminen olisivat menneet päällekkäin mutta onneksi sain vaihdettua Adan suoritusvuoron heti toiseksi ja näin ehdin ongelmitta keskittymään Taikan kisaan. Kolmosten aamun rata oli tarkkuutta vaativa ja muutamia ansakohtia sisältävä eikä aina niin looginenkaan. Ada hylkääntyi samassa kohdassa missä niin moni muukin eli ansana olleessa "A-esteen alle putki" – räpellyksessä. Ylpeänä totean että parit ekat kerrat kohdasta selvittiin ja hylkäys tuli vasta loppuradasta. Ykkösten aamun radasta tiesin jo tutustumisen aikana ettei se sovi Taikalle ja Emännälle. Rata olisi ollut helppo mennä vedätettävän tai vierestä ohjattavan koiran kanssa mutta nopealle koiralle se ei sopinut vaativien hyppykulmien ja pitkien estevälien vuoksi – tulokset sitten näkyivät muidenkin kohdalla… Sieltä siis meillekin HYL – ellei jopa useampaan kertaan ;)

Lauantain iltakisat menivät suht ok vaikka Emännälle aiheutti lisäpaineita jälleen yhtäaikaisesti olleet kolmosten kisan suoritusvuoro sekä ykkösten kisan rataantutustumisaika. Kummassakaan kehässä työskennelleet toimihenkilöt eivät olleet valmiita joustamaan Emännän ja koirien eduksi joten edessä oli pohtiminen kumman kisan jättäisi väliin. Emännän onneksi ykkösten rata valmistui 25 minuuttia etuajassa ja tuomari antoi koko kisajoukolle luvan tutustua vapaasti rataan tuon 25 minuutin ajan – näin ollen rata tuli tutuksi ja Emännän ei tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa kahden kisan välillä. Ada taisteli kolmosluokassa kyllä nollan mutta ihanneaikaan emme yltäneet (tulos 7,79 vp). Aika taisi olla aika tiukka mutta silti alkaa huolettaa että koira tuntuu hidastuvan koko ajan. Kontaktit olisivat kyllä voineet olla nopeammat mutta päätin varmistaa ne enkä ottaa turhia virhepisteitä, niitä meillä riittää vaikka muille jakaa. Sijoituksemme kisassa oli 20:s. Taikalle iltarata tuntui jälleen juuri sopivalta ja oikeassa olinkin…tosin taas merkintä tuloslistassa oli HYL ;) Rata meni muuten mukavasti ja vauhdikkaasti mutta Taika tuli yhdestä hypystä ohi ja tilannetta korjatessa ehti hypätä hypyn väärään suuntaan. Viikonlopun neljästä startista Taikalle siis neljä HYLkyä ja hiukkasen nolotti soittaa kuulumisia Taikan Omalle Emännälle "kiitti lainasta mutta ei tainnut tulla rahoille vastinetta…" Ehkä ensi kerralla ;)

Sunnuntaina emme kisanneet muuta kuin varsinaisen Agirotujoukkuekisan. Flattijoukkueemme Ou Nou oli kokenut kovaa katoa kun Viivi ja Hulda olivat estyneet suorittamasta osuuttaan ja näin ollen molemmat varakoirat Tahvo ja Silva joutuivat astumaan joukkueen riveihin. Emännälle se tiesi kahden osuuden juoksemista ja voipa sanoa että kyllä se tuntui kisan jälkeen kropassakin. Onneksi välissä oli yksi suoritus joten ihan suorilta ei koiraa tarvinnut vaihtaa – lepoaikaa ei kuitenkaan jäänyt ja Emännän jalat meinasivat hyytyä kesken toisen radan. Joukkueemme starttijärjestys oli: Unni, Silva, Tahvo ja Ada. Emäntä ei jaksa muistaa koska viimeksi olisi jännittänyt kisaa yhtä pahasti, itse asiassa koko joukkue tuntui lähes hysteerisen/väsyneen tirisevältä akkalaumalta :) Viestinä suoritettava kisa lisää jännitystä entisestään ja muutenkin joukkuekisa tuntuu aina vastuullisemmalta kuin oma yksilökisa. Matkaan olimme lähteneet pelkästään hupimielellä emmekä totisessa kisahengessä kuten jotkut näyttivät radalla revittelevän. Silva heräsi yhtäkkiä valeraskauden tilastaan ihan reippaaksi mutta kuuntelevaksi Silvaksi. Virheitä tuli kepeiltä (meni toiseen väliin) ja puomilta (molemmista päistä?). Muutoin rata meni hyvin. Ada puolestaan tikutteli omaan hassuun tyyliinsä nollan. Kotimatkalle autokuntamme lähti kohta oman osuuden jälkeen ja yllätys oli suuri kun Henna soitti kisapaikalta tulosten ratkettua: joukkueemme oli tullut neljänneksi! Siis täh, miten se voi olla mahdollista niillä virhepisteillä?? Kait muutkin sitten tyrivät useammassa kohdassa? Heti piti miettiä että mitä jos ei olisi tullut sitä pujotteluvirhettä ja lisäaikaa sen korjaamisesta tai mitä jos olisin revittänyt lujempaa tai tai tai… Tosin voittanut borcol-joukkue oli niin ylivoimainen että lienee vaihdettava rotua jos heidät aikoo voittaa. Saattaapa olla että joutuisi vaihtamaan ohjaajiakin ;)

Henna ja Unni tyylittelivät radalla joukkueemme ekana koirakkona

Tahvo sukeltamassa pujotteluun Tiinan taidokkaassa ohjauksessa

Tässä nähdään että kyllä se Adakin vielä jaksaa hypätä

Agirotuviikonlopun menestystä täydensivät myös Vienon ja Unnin hienot radat. Vieno naputteli kaksi nollatulosta ja siirtyi kolmosluokkaan. Myös Unni sai vaaditun nollatuloksen ja siirtyi kolmosiin – nyt alkaa olla kivan paljon kolmosluokkalaisia flatteja Oulun seudulla! Jospa saataisiin esimerkillä innostettua agilityyn mukaan lisääkin flatteja.

Tänään soitti Taikan Oma Emäntä: Taika oli aloittanut juoksun tänään ja on nyt kisa- ja treenikiellossa jonkin aikaa. Emännän kannalta ajoitus oli Loistava – kisaviikonloppu saatiin vedettyä suunnitellusti (tai no oishan niitä tuloksia saanut tulla…) läpi ja nyt koira pitää taukoa jonkin aikaa. Elokuussa taisikin olla enemmän kisoja sitten tarjolla ;)