Emäntä ei ole aikoihin päässyt koneen äärelle kirjaamaan Rokuan juhannuskisojen kuulumisia ja nyt kyllä täytyy todeta että urakalla teettää töitä muistaa mitä siellä oikein tapahtui. Pitäisi nähdä ratojen piirustukset jotta pystyisi tarkemmin muistamaan ne. Päälimmäisenä mielessä on Adan esteillä kompastelut, Silvan valeraskaus sekä Taikan innokkuus. Pureskellaanpa näitä kisoja ikäjärjestyksessä nuorimmasta lähtien...

Taikan radat (3 kpl) menivät varsin vauhdikkaasti. Suurimpana ongelmana meillä taisi olla turhan pitkät kaarrokset jonka vuoksi koira ajautui mm. hypyn ohitse ja tilannetta korjatessa sitten kului myöskin ylimääräistä aikaa. Jonkin verran pujottelussa töksähteli mutta kyllä sen suorittaminen on kuitenkin parantunut kuukauden takaisesta ajasta. Yksi rimakin taisi alas tulla mikä on Taikalle aika harvinaista - se kun on Emännän ohjaamista flateista kaikista tarkin ja huolellisin hyppäämään. Kisojen jälkeen Emännälle jäi "hinku päälle" päästä kisaamaan tämän nuoren ja energisen koiran kanssa taas mahdollisimman pian. Positiivista!

Silvan radoista ei liene juuri mitään positiivista sanottavaa :( Se kun on nimittäin NIIN valeraskaana ettei sitä huvita oikein mikään. Radalle se viitsi juuri ja juuri vaivautua eikä sitä meinannut sytyttää edes pujottelu. Niinpä Emäntä sitten raahasi perässään totaalisen halutonta koiraa kahden radan verran. Liekö Silvalla taas korvissakin jotain häikkää kun korvia piti alkaa ravistella kesken radan niin että unohtui aivan hypätä riman yli joten oli sama puskea siitä esteestä läpi kokonaan...huoh.

Adan pari rataa menivät kyllä innokkaasti mutta totaalikaaoksen tyyliin. Se kompuroi mm. puomilta alas ja sekosi askelissaan hyppyjen luona siihen malliin että kaatuili hyppyjen päälle ja särki urakalla rataa. Emännän vanhemmat sattuivat näkemään näitä kompurointisuorituksia ja niinpä Emäntä sai kehoituksen jättää "vanha koiraparka" eläkkeelle tästä lempilajistaan. Katsellaan nyt rauhassa että oliko tuo kompurointi kuumuudesta johtuvaa vai alkaako ikä painaa tassuissa.

Kokonaisuutena Rokuan kisat olivat kiva kokemus.Yöpymiset ja Pikkuemännän hoito onnistuivat Emännän pikkusiskon ansiosta ongelmitta - hän kun oli hoitoapuna mukanamme. Suuri kiitos!! Kisapaikka oli kiva vaikkei vessasta saanutkaan lämmintä vettä ja se haittasi Pikkuemännän vaippahuoltoa. Kisa-areena oli todella kuuma lämpimien ilmojen ja maastonsa johdosta, onneksi juotavaa oli saatavilla läheisestä huoltorakennuksesta. Kisakenttä oli hiukan alaspäin viettävässä maastossa ja luulen että se aiheutti hiukan hankaluuksia niin ohjaajille kuin koirillekin: alamäkeen oli kiva juosta mutta ylämäkeen tullessa jalat tuntuivat hyytyvän kokonaan. Myös koirilla näytti olevan hiukan hankaluuksia toimia oikein alamäkeen päin: moni pudotteli rimoja ja pujottelussa ajautuivat aloituksen ohitse tai jättivät osan kepeistä suorittamatta. Samaa ongelmaa ylämäessä ei äkkiseltään katsottuna ollut.