Eiliset Taikan treenit alkoivat vähän huonoissa tunnelmissa kun toinen koira hyökkäsi Taikan kimppuun hallin ulkopuolella ja rähinähän siitä toki tuli. Ulkoisia vammoja ei onneksi tullut joten jäimme treeneihin ihan normaaliin tapaan. Liekö rähinä hiukan Taikaa tsempannut/terästänyt/säikyttänyt mutta treenit olivat meiltä varsinaista Yhteistyötä. Koira kulki kivasti, luotin siihen, pujottelut onnistuivat joka kerta ja koiralla riitti vauhtia. Ryhmää oli vetämässä pitkästä aikaa Marja joka suorituksemme jälkeen totesi että koira kulkee kivasti, hyppää hyvin, ohjautuu tarkasti, on äärettömän hyvin kuulolla ja voisin kuulemma yrittää lähettää sitä vielä kauempaa eli luottaa koiraan vieläkin enemmän. Olin näihin kommenteihin oikein tyytyväinen. Sitten tuli Emäntää suuresti yllättävä lause: "tuntuu kuin koiralla olisi vielä hiukan käsijarru päällä eli nopeutta löytyy vieläkin enemmän jos sitä ei pidetä niin tiukassa hallinnassa". Apua! Pitäiskö mun ihan oikeasti uskaltaa päästää otetta löysemmäksi kun nytkin tuntuu etten ehdi puoliksikaan niin nopeaan kuin pitäisi :) Tästä keskustelimme muutaman sanasen ja Emännän pitää miettiä että kuinka paljon sitä käsijarrua oikein uskaltaa löysyttää.

Taika osoitti jälleen kykyjään hyvänä hyppääjänä. Parissa kohdassa Emäntä ohjasi niin käsittämättömän huonosti että täytyy kyllä nostaa pipoa koiralle joka siitä ohjauksesta tajusi oikean liikesuunnan. Niin vain kummasti Taika ne suunnat ihan oikein ymmärsi ja onnistui hyppäämään vaikeistakin kulmista ja viime tingassa annettujen kääntymisohjeiden mukaan. Kivaa kun on ohjattavana koira joka korjaa ohjaajan tekemiä virheitä :)