Emännällä oli aie rokotuttaa koirat vielä tämän viikon aikana ennen kuin niiden juoksu etenee niin pitkälle että haisevat aivan liian hyvälle eläinlääkärin vastaanottohuoneessa. Juoksun jälkeiseen aikaan rokotusta ei voisi jättää etteivät ne vaan ehtisi vanheta.

Oli aie käyttää Ada ja Silva rokotuksilla eilen mutta suunnitelma kariutui Emännän sairastuttua uudelleen kuumeeseen ja räkätautiin. Ajatus eläinlääkärireissusta siirtyi suosiolla seuraavalle viikolle kunnes viime yö meni valvoessa. Ada kaivautui ahtaaseen tilaan sängyn alle ja maiskutteli suutaan lähes koko yön. Siitä tiesin sen olevan kipeänä mutta luulin vatsan vaivaavan - ei olisi eka kerta kun tuo koiruus olisi syönyt jotain epäsopivaa. Aamulla Ada suorastaan pakeni ruokakuppia ja viimeistään siinä vaiheessa Emäntä tajusi soittaa eläinlääkäriin. Aika saatiin puolille päivin ja aamupäivän koira läähätti, kävi ulkona pissalla, joi paljon (sekä söi lunta), makasi, tärisi eikä tuntunut kuulevan kaikki käskyjäkään. Autoon se ei enää jaksanut hypätä eikä häntäänsä heiluttaa.

Mentiin kaupungin eläinlääkäriin ja siellä kuumetta mitattiin 40,2 astetta. Ultra siellä ei toiminut tarpeeksi montaa sekuntia kerrallaan jotta vatsaan olisi nähty tarpeeksi. Eläinlääkäri kuitenkin epäili kohtutulehdusta ja kertoi 10% koirista selviävän tässä tilassa lääkityksellä, loput leikataan tai annetaan eutanasia. Emäntä ei paljon muuta osannut sanoa kuin että leikataan toki kun kesällä olisi haave päästä vielä uran viimeisiin agin SM-kisoihin ja luvatut näyttelykokemuksetkin lähestyvät kun koiran pitäisi täyttää pian 10 v. Silva sai rokotukset mutta Adalle saatiin varatuksi aika toiseen eläinlääkäriin jonne lähdettiin sitten ajelemaan.

Yksityisen eläinlääkärin ultra paljasti lääkärin sanoin "dramaattisen tilan" jossa ei vaihtoehtoja ollut kuin kaksi, niistä toki valitsin leikkauksen. Toisesta en halua puhuakaan, en ennen kuin on pakko. Ada sai nesteytyksen niskanahkaan, kipulääkkeet ja antibiootit ruiskeena sekä leikkausajan huomiselle. Noilla toimenpiteillä se piristyi niin paljon että jaksoi taas jo hypätä autoon sekä heilutella häntäänsä. Eläinlääkäri sanoi että yleensä näin huonoon kuntoon mennyt koira on jo jalaton ja oksenteleva - Adan korkea kipukynnys kuitenkin kai auttoi jälleen. Kuulemma myös Adan positiivisella elämänasenteella on hyvä lähteä leikkaukseen :)

Ilta on mennyt rauhallisissa merkeissä, toivotaan että huominen tuo parempia uutisia tullessaan.