Menneenä viikonloppuna kisattiin agilityn Suomen mestaruuksista Varkaudessa. Matkaan lähdettiin KAS:n bussikyydillä ja ennen kuin bussi pääsi matkaankaan niin tuli ongelmaa: savut koneesta ulos ja bussin vaihto. Matkan alku ei onneksi viivästynyt puolta tuntia pidempään. Majoituimme perillä hotelliin ja samassa huoneessa Emännän ja Adan kanssa asustivat Riitta, silnou Hulda sekä auskel Thelma. Rauhallisina matkaajina Ada ja Hulda antoivat tulokas-Thelmalle mallia siitä kuinka maailmalla voidaan käyttäytyä ylvään rauhallisesti :)

Lauantaina sää suosi kisayleisöä eli aurinko paistoi ja lämpötila oli varsin mukava. Joukkuekisaan oli ilmoittautunut 43 maxi-joukkuetta joista oma joukkueemme eli Suomen sileäkarvaisten noutajien joukkue starttasi aina kymmenentenä - erittäin hyvä starttivuoro Emännän mielestä. Emännän selkäkin oli vertynyt sen verran että uskalsi ilmoittaa itsensä Adan ohjaajaksi. Ada pääsi starttaamaan joukkueen ensimmäisenä koirana ja teki radalla nollatuloksen. Rata oli Emännän mielestä aivan liian helppo kolmosluokan koirille kolmea ensimmäistä estettä lukuun ottamatta. Toisena radalle starttasivat Riitta ja Hulda joille nuo kolme ekaa estettä koituivat turmioksi ja tuloslistassa luki HYL. Kolmantena radalle päässeet Henna ja Unni korjasivat tilannetta tehden nollatuloksen ja joukkueen sijoitus oli tällä hetkellä kuudes. Viimeisenä ratasuorituksen pääsivät tekemään Mirja ja Tessa: keinulta tuli vitonen ja joukkueemme loppusijoitus oli 16. Ei paha noin monen joukkueen kisassa. Mirja saikin liikuntaa ihan rutkasti päivän aikana sillä hän oli ehtinyt mennä corgeillaan jo kolme ratasuoritusta miniluokassa.

Sunnuntaina sää ei ollut yhtä suosiollinen: vettä satoi lähes koko päivän ja kuivia vaatteita piti säästellä saadakseen edes jotain päälleen vielä paluumatkallekin. Vuorossa olivat yksilökisat ja maxeihin oli ilmoittautunut 148 kisaajaa. Adan ja Emännän päästessä starttaamaan oli rata muuttunut kuravelliksi ja muistutti paikoitellen uima-allasta. Keli oli raskas ja vaativa eikä radan vaikeusaste antanut yhtään helpostusta iäkkäälle koiruudelle. Radalla oli kolmessa kohdassa "hyppysilmukka" jolloin vauhti pysähtyi kuin seinään ja koiran olisi pitänyt jaksaa hypätä paikoiltaan. Ada selvitti hypyt ja radan kunnialla eli ilman virheitä mutta vauhti oli totisesti hidas. Ihanneaika oli määritelty 39 sekuntiin ja Ada ylitti sen reilulla 8 sekunnilla. Ekan kierroksen jälkeen sijoituksemme oli 57. eli emme päässeet finaaliradalle (sinne pääsivät 50 parasta). Finaalissa nähtiin kuitenkin yksi rotutoveri eli silnou Mitzi joka löytyi lopputuloksissa sijalta 36.

Omaan seuraamme saatiin yksi mitali kun miniluokassa Sanna ja cavspa Neleh saavuttivat pronssia. Onnea heille! Jännitystäkään ei kisareissusta puuttunut sillä seuratoverimme Maija ja holpal Litti arvottiin dopingtestiin. Luonnollisesti koira oli lenkitetty viimeisen päälle ennen starttiaan ja näytteen saaminen koirasta tuntui olevan työn ja tuskan takana. Lopulta "saalistus" onnistui ja bussimme pääsi starttaamaan kotiin päin. Kotikaupungissa perillä olimme klo 01 aikoihin: onneksi seuraava päivä oli varattu vapaaksi ettei tarvinnut töihin vääntäytyä. Emäntä ja Ada ovatkin nukkuneet väsymystään pois pitkälle päivään.

Ensi vuonna vastaavat kisat pidetään Torniossa eli matka ei olisi pitkä. Valitettavasti Emännällä ei taida olla kisakoiraa noihin skaboihin ellei ihmeitä ala tapahtumaan. Sitä odotellessa....