Lauantaina olimme kisaamassa Torniossa kahden flattiohjaajan yhteisvoimin. Mukaan oli Silvan ja Unnin lisäksi pakattu myöskin turisti-Ada, eihän nyt rautamuoria voi kokonaan reissusta hylätä vaikkei kisaamaan enää pääsekään.

Silva sairasteli muutaman päivän ennen kisoja vatsatautia ja sen vointi oli vain arvoitus kisaan lähtiessä. Normaalia rauhallisempi se kuitenkin oli ja tila tuotti myös tulosta: jokaiselta kolmelta radalta 5 vp. eikä silvamaista 3xHYL. Ekan radan virhettä en enää muista mutta toisella radalla Silva loikkasi keinulta alas heti puolen välin jälkeen. Kolmannella radalla tippui viimeisen esteen rima. Harmittava juttu mutta näin jo koiran esteelle ponnistaessa ettei homma pääty hyvin. Se hyppäsi niin kaukaa esteelle ettei ylitysmahdollisuuksia olisi kunnolla ollut. Kokonaisuuteen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen: koira pysyi hallinnassa ja oli ohjattavissa niin edestä, sivulta kuin takaakin. Tällaista yhteistyön pitäisi olla, kunpa pääsisi uusimaan tuollaiset kisat vielä joskus.

Ada pääsi kokeilemaan medi-korkuisia lämmittelyesteitä. Hyppykorkeudesta huolimatta Ada hyppäsi kuten Ada hyppää: täysillä niin ylös kuin ikinä pääsee ;) Osan hypyistä se myös ponnisti niin kaukaa että tippui aivan suoraan riman päälle. Onneksi en ollut ilmoittanut sitä kisaamaan, tuomari olisi varmaan sulkenut meidät pois kisoista heti ekan radan jälkeen.

Nyt vain odotellaan tulevan viikonlopun Helsingissä pidettäviä agilityn MM-kisoja. Sinne pitää päästä turistiksi mukaan katsomaan suht yksipuoliseksi muuttunutta maksikoirien rotutarjontaa: bc, bc, bc, bc, bc, bc, bc, oho joku muu, bc, bc, bc jne.