Emäntä otti torstain agitreenit Taikan kanssa liian tosissaan. Pakkoko se on vauhdilla peruuttaa pehmeällä hiekalla jos ei takaraivossa ole silmiä katsomassa reittiä?? Lopputuloksena oli selälleen maahan kellistynyt Emäntä ja naamaa nuoleva koiruli ;) Pikkuisen kopsahti säären etuosaan (esteeseen kai?) ja se jäi jomottelemaan mutta matka jatkui taas kun jaloilleen päästiin. Lopputreenien aikaan ja ajomatkan aikana kotiin vasen käsi tuntui jokseenkin voimattomalle ja Emäntä jo ehti miettimään että kylläpä on kunto huonontunut kun ei käsikään jaksa mukana laahautua. Lähes tunnoton ja voimaton käsi oli edelleen perjantainakin joten ei muuta kuin liikuntalääketieteen erikoislääkäriin, onneksi on tullut hankituksi agilitylisenssi jossa on mukana myös vakuutus. Tohtori passitti Emännän saikulle, tuumasi että kyseessä olisi hermopunoksen venyttyminen. Nyt Emäntä toimii yksikätisesti ja opettaa vasemmalle kädelle uudelleen liikkeitä. Tunto ja voimat ovat jo korjautuneet jonkin verran mutta puutosta molemmissa on edelleen. Pitihän se arvata kun agility muutettiin urheilustatuksen alle: heti alkaa tulla urheiluvammoja... Pitäisköhän vaihtaa pitsinnypläykseen.