Nalan ruokamäärää on lisätty ja silti paino ei ole oleellisessa nousussa, ei se silti nälkäkurjelta Emännän mielestä näytä. Eilisen eli tasaviikkojen paino oli 6,4 kg - mitenköhän muilla sisaruksilla?

Emäntä jo kuvitteli että pikkukoira osaisi jotain tokojuttuja mutta höpsis, sehän oli vain namivetoisuutta. Nyt sitten ollaan rauhoituttu yhden asian kerrallaan opetteleluun eli perusasennon treenaamiseen, katsellaan muuta myöhemmin. Parhaimmillaan koiruli pysyy pari sekuntia aloillaan mutta tuolloin ei Emännän kärsi hengittääkään ;)

Tänään käytiin koko revohkalla maaseudulla osallistumassa Emännän serkkutytön lakkiaisiin. Päivä näyttäisi olleen raskas koirille, nyt niitä nukuttaa mukavasti. Nala osasi esittää parhaat puolensa juhlavieraille mutta mökin pihassa sitä ei uskaltanut jättää hetkeksikään ilman valvontaa - se ehti kovin nopeasti töröttämään autotien reunaan... Muutoinkin tuntui korvat olevan vain koristeena sillä maaseudun hajujen myötä pikkukoira tuntui villiintyvän välittömästi.

Ada ja Silva olivat maalta lähdettäessä sen näköisiä että olisivat paljon mieluummin jääneet mökille asustamaan. Näinhän toki on aiemminkin ollut sillä mökillä ruokahuolto pelaa runsaammin kuin kotona. Nyt taisi Nalalla olla vielä lisävaikutusta asiaan... Pikkuemännän ruokintainnostus ei ole riittänyt Adaan ja Silvaan mutta Nalan ruoan hän laittaa kovin mielellään. Jos ei ehdi ajoissa estämään niin pentusen kupissa saattaa olla useampi desi kuivamuonaa. On tuo vaan niin ahne että varmaan söisi kaiken jos ei pääsisi tilannetta rajoittamaan.

Linda oli käynyt kommentoimassa tuonne aiemmin että nukkuessa Nalassa näkyy olevan samaa näköä kuin emässään. Toivotaan että yhtäläisyyttä löytyy jatkossa muutenkin, oli meinaan sen verran mukavan oloinen tuo Jilla-emä.