Emäntä on jo ehtinyt ajatella ettei osaa sosiaalistaa Nalaa ja onkin miettinyt että millainen "treeniohjelma" tuohon tulisi rakentaa. Tällaisia asioita ei ole tullut noutajien kohdalla edes harkittua vaan pentujen on aina pitänyt kestää kaikkea eteen sattuvaa asiaa sen kummemmin asiaa miettimättä. Tosin pakko on myöntää että Adaa totutettiin imuriin aikoinaan niin varovasti että se ei edelleenkään siirry imurin edestä pois vaikka sen raajoja ja korvia nostelisi imuroinnin tieltä...

Tuli käytyä Hill's:n sivuilla katsomassa listausta siitä mitä asioita koiranpennun olisi hyvä kohdata ja mihin totuttautua arkielämässä. Tulipahan todettua se että Nala on saanut sosiaalistamista paljon vaikkei Emäntä ole sitä treenien kannalta osannut ajatellakaan. Esimerkiksi keskiviikkona Emäntä otti Nalan mukaan töiden puolesta tapahtuneelle kotikäynnille ja potilas olisi ollut kovasti halukas tuomaan pennun sisälle taloon. Sitä ei kuitenkaan tehty mutta Nala pääsi toki kävelylle samalla kun Emäntä opasti sähköpyörätuolin käyttäjää ulkona liikkumisessa - näin tuli nähdyksi/kuulluksi uusia näkymiä ja ääniä. Kotona monenmoiset mahdollisesti pelottavatkin äänet ovat normaalia elämää, niitä ei Emäntä ole osannut edes pelätä että koiruli säikkyisi, hups. Mitenkään kummallisen näköisiä ihmisiäkään Nalan mielestä ei ole vastaan tullut koska ketään se ei ole osannut pelätä. Eilen ja tänään ukkosen jyrinäkin sai neitokaisen vain nostamaan korvansa pystyyn ja jatkamaan tämän jälkeen normitouhuja (sillä hetkellä pikkutirsojen ottamista...) Edelleen ainoa kummastuksen kohde on ollut pyörätiehen maalatut valkoiset keskiviivat. Niitäkään ei tarvitse enää ihmeemmin kummastella kun todettiin jo ettei niitä saa irroitettua vaikka haluaisi ;)