Uusia esteitä ei nytkään opeteltu mutta harjoituksia pidennettiin ja vaikeutettiin. Nalan inhokit eli verkoilla ja ohjureilla varustetut pujottelukepit näyttivät nyt toimivuutensa: ekan kerran koira pyristeli keppien sisäänmenon kanssa (ja se piti lähinnä pakottaa sinne) mutta seuraavilla kerroilla se eteni ihanan mallikkaasti kuuden kepin sarjan loppuun saakka. Harkat olivat tyyliä hyppy – kepit – hypyt noin 180 astetta – takaisin kepeille sekä mutkaputki – hyppy – mutkaputki – hyppy pakkovalssin kautta. Koirahan menisi nämä yllättävän sujuvasti mikäli Emännällä olisi tarpeeksi nopeutta. Ongelma lienee pitkälti siinä ettei Emäntä luota koiransa etenevän tarpeeksi hyvin jolloin pitää jäädä tollottamaan paikoilleen (hämmästellä ja ihastella) koiran tekemisiä ja tästä luonnollisesti eteenpäin käynkin niin että on itse myöhässä seuraavissa tilanteissa. Teoriatietoa riittää mutta käytännön toteutus on puutteellista ;)