Huomenna koittava selkäleikkaus on saanut Emännän hermoilemaan enemmän kuin tarpeeksi. Pahenevan jännityksen myötä ystäväkaartia on tavattu, Isäntää ohjeistettu ja omaisuus jaettu siltä varalta ettei sairaalasta ole paluuta - heh, kaikkeen on syytä varautua ;) Virtapiikki-Nala ei tunnu menevän kaupaksi oikein mihinkään osoitteeseen vaan Emäntä saa kohteliaita kieltäytymisiä esittäessään kysymyksen. Toinen on söpö kuin mikä mutta taitaa lähipiirin väki olla kuullut liian monta juttua siitä kuinka nukkuminen on yliarvostettua puuhaa. Silvan paikka varmasti löytyisi Mummolasta, siitä ei liene epäilystäkään.

No, leikki leikkinä mutta on tullut kuitenkin jopa hiukkasen kuntoiltua. Emäntä on hypellyt eläkeläisten kanssa useampia kertoja vesijumpassa niin että papat ja mummot alkavat jo tulla hyvän päivän tutuiksi. Mikäs siinä, tehokasta liikuntaa tuo vedessä pärskiminen joten sinne taas pitänee suunnata jahka altaaseen menolupa on hankittuna. Kovasti liikkeissä on selän kiertoja mitä ei pitkään aikaan pysty tekemään mutta pitää sillä välillä tehdä joitain muita kuvioita ajan kuluksi.

Neurokirurgi ei osannut luvata mitään siitä poistuvatko Emännän oireet leikkauksenkaan avulla. Jos helpotusta ei liikkumiseen tule niin agility jää ikuisesti lajiksi jossa ei vain voi juosta täysillä. Henna jo tuumasi että sitten pitää vaihtaa mm. PK-lajeihin, TOKOon jne. Eihän Emäntä ollut itse osannut tuollaista edes ajatella, sitä on niin fiksoitunut agin maailmaan - lajia on toteutettava vaikka pää kainalossa ;)