Edellinen otsikointi kehui noussutta agi-itsetuntoa, tänään voi otsikoida taas ihan muuta. Treenien perusteella itsetunto iski pahasti pakkaselle, taso lienee jossain reilusti merenpinnan alapuolella... Päivän hallikäynnillä oli tarkoitus tehdä tehokkaasti omatoimitreeniä. Hallissa oli merkattuna aavistuksen edellistä haasteellisempi rata jonka aiheen Emäntä oletti olevan leijeröinnit, ainakin siltä esteiden sijoittelu tuntui. Radan alku esteelle kuusi asti meni hyvin mutta pujottelussa koira hämmentyi, hidasti, tuli ulos kesken kaiken ja meni lukkoon. Mitä tapahtui? Emännällä ei mitään käsitystä aiheesta? No, reipas uusi yritys pelkästään keppien osalta mutta sama väli, sama ongelma. Etupalkka kepeille ja ohjaus toiselta puolelta - ei ongelmaa. Etupalkka ja ohjaus ongelmaksi osoittautuneelta puolelta - jumi jälleen samassa kohdassa. Toistoja suunnasta jos toisesta etupalkalla ilman ongelmia mutta alkuperäiseen yritykseen palattuamme jälleen jumi. Tässä vaiheessa Emännän ilme ei varmasti ollut enää mitä aurinkoisin. Koira putkeen piiloon hämmästelemään maailmaa....joo, meillä ei todellakaan haaveilla kilpailemisesta ihan pian :(

Tehtiin sitten toisella kentällä vielä puomia ja keinua erillisinä harjoituksina. Ennen kotiin lähtöä palattiin radalle ja tehtiin ihan muita kohtia mutta jälkeen Nala muuttui paineistetun oloiseksi. Että sellaista hyötytreeniä tänään. Oli tarkoitus treenata maanantainakin mutta suunnitelma muuttui: seuraavan kerran mennään vasta tiistain ohjattuihin ja katsotaan miltä maailma tuolloin näyttää.