Lauantaina matkattiin Nalan kanssa sukukokoukseen Lempäälän SportDogParkiin. Herätys reippaasti klo 4.00, siihen koirien lenkitys, aamu-/yöpala, suihku ja lähtö autolla rautatieasemalle ennen klo 5.00. Hiukkasen lumitöitä pihassa jotta sai auton ajettua tielle ja samoin lumitöitä asemalla jotta sai auton parkkiin - kivaa tämä talviaika ;)

Menomatka meni oikein mukavasti Nalan lekotellessa häkissään. Hiukkasen meinasi koiraa ihmetyttää koko junamatkailu mutta hyvin asettui makoilemaan kun Emäntäkin veti villasukat jalkaan ja alkoi torkkumaan. Tampereella vaihdettiin junaa ja matkattiin vielä 11 minuuttia Lempäälään josta saatiinkin autokyyti Tuijalta ja Nooralta, suuri kiitos teille!

Onneksi hallista oli olemassa hyvät ennakkotiedot (lämmitys -1 ja -5 asteen välille) nettisivuilla ja näin ollen Emännän mukaan varaama kassillinen vaatetta ei matkannut turhaan. Tuntui että ulkona oli lämpöisempää auringonpaisteessa kun sisällä puolestaan oli kylmää ja kosteaa, iltapäivää kohti alkoi jo nivelissä tuntua se viileys. Saatiin olla treenaamassa aika rauhassa sillä viereisillä radoilla ei ollut ketään ja näin ollen päästiin hyödyntämään tuplaesteitä. Nalalle kokemus kahdenlaisista uusista kontaktiesteistä oli hieno juttu, tarjolla oli mattopintaiset puiset esteet sekä "vanhanaikaisella" kumirouheella päällystetyt metalliset esteet. Meidän treeniradan keinu oli tehty lähinnä rautatiekiskosta eikä keinu siten tutissut laisinkaan mutta toisen radan keveämpi keinu oli huojuvampaa mallia ja tästä tuli hyvä treeni koirulille. Urheasti se molemmat keinut suoritti vaikka näkyikin jännittävän.

Ratatreeniä mentiin useammassa pätkässä. Uusien esteiden ja ympäristön kummastelu näkyivät pussin suorittamisen epävarmuutena, hitaampana pujotteluna sekä hitaina kontaktisuorituksina. Muuten koira kyllä ampaisi vauhdilla sujuvasti väärille esteille ;) Kontakteilla esiintyneet hidastelut saivat kouluttaja Anne Huittisen kyselemään koulutusmetodiemme perään ja kuten arvasinkin niin hän ei käyttänyt samaa tyyliä opettamisessa. Ei se mitään, en silti aio koulutustapaa muuttaa koska koira on oppinut kivasti esteet ja samalla tyylillä koulutettuja koiria on tullut seurattua kisoissa asti - eikä pahalta näytä. Varmuutta, toistoja ja innostusta - niistä se hyvä lopputulos alkaa syntymään, näin totesi kouluttajakin.

Paikalla olleet koirat pääsivät omistajien niin halutessa säkäkorkeuden mittaamiseen. Veljiähän paikalle ei ollut päässytkään mutta siskoksista mitattiin Gitte, Nemi, Nikki ja Nala - kaikki makseja. Kitty on aiemmin mitattu mediksi. Nala oli näistä korkein 48cm, Annen mukaan lavat ovat korkeammalla kuin säkä joten korkeutta oli siksi näin paljon. Mitäs seisoi niin ryhdikkäänä :)

Kiva oli nähdä näitä sukulaiskoiria, edellä mainittujen lisäksi paikalla oli äiti-Jilla sekä pikkuveli-Nuuk sekä kasvattajan göötti. Mukavasti käytti koulutuksen lopuksi myöskin koirien yhteisleikki ja -juoksentelu hallin pihalla, yhtään ärinää ei kuulunut. Kittyn blogissa oli parit kuvat tapaamisesta, sinne pääset katsomaan sivupalkin linkistä.

Kotimatkalla junassa olikin varsin väsynyt Pystykorva. Emäntä ei viitsinyt edes häkkiä avata kun koira asettui niin kiltisti makoilemaan junan lattiamatolle. Kotona oltiin junan myöhästymisen ja jumalattoman auton ikkoiden raapimisen jälkeen heti seuraavan vuorokauden puolella eli sellainen pikamatka etelään tuli tehtyä. Ja mitä tuli reissusta opittua: ensi kerralla mennään omalla autolla jotta koiran saa laitettua johonkin ruokailun ajaksi. Nyt Emäntä ei neuroottisesti uskaltanut jättää koiraa Tampereella edes hampurilaispaikan ulkopuolelle että olisi päässyt syömään eikä näkyvillä ollut sellaista paikkaa joka olisi luukun kautta evästä myynyt. Lempäälä näytti sen verran maalaistaajamalle että siellä uskalsi koiran jättää hetkeksi kaupan ulkopuolelle tavaroiden keskelle odottamaan - eikä ollut kenellekään kelvannut ;)