Heinäkuu ja lomat sitten olivat ja menivät. Kuukauteen sisältyi työntekoa kaupungissa ja iltaisin koirien kanssa tuttujen tapaamista lähinnä uimispaikoilla. Lisäksi mökkeiltiin ja treenattiin edelleen uintia Kainuussa, käytiin parissa näyttelyssä (teksti tulee omalla otsikollaan) ja loppukuusta koirat jäivät viikoksi mummolan mökille lomalle kun muu perhe matkasi Tampereelle, Turkuun, Naantaliin sekä Vaasaan. Helteet on olleet Silvalle vaikeat mutta silti se on porskuttanut muun porukan mukana hyvin. Mökillä se tuli oman uimalelunsa kanssa pyytelemään heittäjää laiturille jotta pääsisi leikkimään ja uimaan - eihän se noutaja muuten voi veteen mennä...

Nalan uimaan oppiminen perustui lähinnä älyttömään kateuteen. Ekasta lelunheitosta ei millään voinut mennä turkkiaan kastelemaan mutta kun Silvaa kehuttiin ja ylistettiin niin jopa kateudenpeikko sai koiran intoutumaan uimasilleen. Kuvasta näkee kuinka kaikki pitää tehdä täysillä: Silva lipuu tyynen kauniisti lelulleen kun Nala puolestaan porskuttaa menemään kuin raivo elukka. Ja kyllä siltä tuota uimanopeutta löytyykin.

Lopulta löytyi intoa hypätä kauas veteen, kai koira huomasi että tuolla taktiikalla pääsee vielä nopeammin...

Kesälomaan kuului myös luppakorvakanin kaitsemista. Sanomattakin lienee selvää ettei näitä veijareita päästetty yhtä aikaa irralleen vaan koirat viettivät aikaa hihnassa silloin kun pupu ulkoili valjaissaan. Silvan taktiikka pupun hoidossa oli tuijottaa otusta katseen herkeämättä, Nala puolestaan yritti paimentaa otusta liikkeelle ja singahteli nopeasti laatikon ympärillä ajatuksella josko saisi elukan hallintaan paremmin.