Pari viikkoa on mennyt märehtiessä ajatusten upottavassa ja synkässä suossa, eipä ole paljon tullut intouduttua koneen äärelle. Syynä on varsin epäonnistunut viikonloppu Tornion agikisoissa ja Tervolan luonnetestissä.

Lauantai

Tornion agikisoissa tarjolla oli kolme starttia ja kaikissa käytiin Nalan kanssa yrittämässä. Jalosen radat olivat varsin mutkikkaat (varsinaista sik-sakkia) mutta kuitenkin suoritettavissa, Lahikaisen rata olikin jo ihan ykkösten peruskamaa ja olisi ollut ihanaa tehdä kunnolla. Meidän ongelmaksi tuli kuitenkin kepit sillä ekan radan pari korjaustarvetta kepeillä saivat Nalan uskon horjumaan niin ettei kepit onnistuneet muillakaan radoilla vaan koira oli pakenemassa radalta pois tai ohittamassa kyseisen esteen uskotellen ettei ole sitä edes nähnyt. Mikä tuon aiheutti, eipä osaa kertoa. Ekalla radalla sisäänmeno onnistui loistavasti mutta muutaman välin jälkeen Nala jätti yhden välitti pujottelematta. Kepit olivat "ponikokoluokkaa" eli jumalattomia parruja. Kuitenkin niitäkin pitäisi osata pujotella ainakin aikaa myöten vaikka nyt on lähinnä joustavilla malleilla treenailtu tähän saakka. Kahden radan epäonnistumisen jälkeen saatiin kasatuksi reunalle vastaavat kepit ja niiden suoritus hiekka-/sorapohjalla makupala-alustan kanssa alkoi onnistua, niinpä startattiin vielä viimeiselle radalle. Hiekkatekonurmella kepit eivät kuitenkaan jälleen onnistuneet joten tulipa sitten kolmen radan verran opetettua ettei keppejä tarvitse osata kisoissa... Kaverit kehoittivat jättämään keppitreenin hetkeksi pois mielestä kokonaan ja palaamaan siihen vasta ajan päästä - niinpä tuo tauko treeneistä toteutui seuraavana päivänä kun sairasloma alkoi.

Sunnuntai

Tervolan luonnetestiin tuli äkkiajatus lähteä kun paikka oli tarjolla. Emäntä ei osannut epäillä etteikö koira menisi testistä läpi, ajatuksena oli noin 100 pisteen suoritus ja sitä myöten MVA:n tittelin nappaaminen ihan tuosta vaan. Jälkikäteen on hyvä jossitella kun käynti muuttui pettymykseksi tulosten osalta. Nala sinkoili hihnassa tuttuun tapaansa ja olisi varmasti käyttäytynyt eri tavalla irrallaan ollessa mutta sehän ei ole tuossa testissä mahdollista. Emäntä ei nähnyt omassa koirassaan sellaista paineistumista kuin tuomarit näkivät mutta tuomarien sana on laki.

Tuomareiden arviointi meni näin:
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne -1
Temperamentti +1
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +2b
Laukauspelottomuus ++

Pisteet 90 josta vähennys hermorakanteen osalta -35 eli lopulta jäi 55 pistettä. Pistemäärän tulisi olla vähintään 75 ja tuon hermorakenteen plussan puolella jotta tulos olisi hyväksytty ja oikeuttaisi sertien kanssa muotovalion arvoon. Uusintamahdollisuus on kertaalleen ja katsotaan missä välissä sinne halutaan yrittämään. Tulevat näyttelysuunnitelmat sekä isoihin kotimaisiin näyttelyihin että naapurimaihin on kuitenkin haudattu, jätetään nämä areenat nyt mielestä.

Ennen Nalan testausvuoroa Emäntä onnistui myös taittamaan nilkkansa perin pohjin. Tuo selkäongelmista puoliturraksi jäänyt vasen nilkka taittui kuoppaan astuessa ja nivelsiteet venähtivät kunnolla. Paikalla saatu kylmähoito ja puristusside auttoivat viemään testin läpi mutta muutaman tunnin päästä kotiin päästyä tajuntaan selkiytyi se, ettei jalalla kävellä. Onneksi toimiva julkinen terveydenhuolto takasi lääkärireissun hoituvan yhteispäivystyksessä sutjakasti seitsemässä tunnissa... Tuosta siis alkoi se Emännän aiemmin mainittu sairasloma pariksi viikoksi joten eipä ole treenattu agilitya eikä kyllä mitään muutakaan. Tai jos lasketaan netistä tilatut koirien älypelit niin onhan me treenattu :)  Väliin jäivät nyt parit ohjatut agitreenit sekä KAS:n kisat (jossa piti startata Nalalla ja Unnilla). Ensi viikolla vedetään kuitenkin nilkka niin tiukkaan pakettiin että päästään treenaamaan!