Kukapa olisi uskonut että nousu kakkosiin voi lopulta tapahtua niin lyhyen ajan sisällä ekasta onnistuneesta kisasuorituksesta?! Ei Emäntä ainakaan...

Tänään kisattiin oman seuran eli OKK:n kisoissa, tuomarina Anne S. Radat olivat jouhevia ja helposti muistettavia kuten ykkösten ratojen kuuluukin olla. Emännän nilkan osalta ei ollut käyttää lääkärintodistusta kisojen perumiseksi eikä Nalakaan ollut enää juoksussa joten radalle oli mentävä. Nilkka tiukkaan pakettiin ja katsomaan kuinka menee. Ja juu: sattui ja ihan penteleesti. Ei ehtinyt jännittää koiran tekemisiä kun piti keskittyä omaan tekemiseen niin paljon. Valsseja piti karsia kovasti ja niistä tuli ihan pakosta hiukan valuvia. Ekassa kisassa Nala kulki mukavasti ja tulos oli nolla, sijoitus toinen. Toisella radalla kulku jatkui edelleen hyvin mutta Emäntä onnistui unohtamaan Pystykorvan selkänsä taakse keinulle radan loppupuolella ja sieltäpä Nala ehti singahtaa väärään päähän putkea. Loppurata menikin ihan plörinäksi. Kolmannelle radalle Emäntää jännitti eniten koska rata ei jotenkin tuntunut "omalta". Tunne oli kuitenkin väärä ja sieltäkin nollatulos sekä sijoitus kolmas. Näin ollen saatiin sertifikaatti muiden palkintojen lisäksi, jotenkin ei edes ymmärrä tätä asiaa vielä. Miten sitä osaa ilmoittaa koiran oikeaan kisaluokkaan seuraavissa kisoissa?

Emäntä jäi vielä kakkosten ajaksi kisoihin töihin joten Isäntä ja Pikkuemäntä noukkivat "nollakoiran" kotiin hiihtolenkkinsä päätteeksi. Nyt on taas muutama talkoopiste kasassa ja toiveena saada ryhmäpaikka kesäksi seuran riveistä.