Maanantaina harkkasimme viimeistä kertaa Activella koirakokoonpanolla Nala, Nala, Kiia ja Tähti. Tämän jälkeen ryhmämme hajoaa niin että kaikille tulee eri harjoitusvuoro, harmillista.

Treeni tuntui alkuun täysin mahdottomalle suorittaa mutta rupesipa niitä ratkaisuja löytymään eikä lopulta niin paha ollutkaan. Kovaa juoksemista kuitenkin tarvittiin että ehti kahdelle persjätölle esteiden 9 ja 10 suorittamiseksi, samoin esteiden 18-20 ohjaamiseksi sai laittaa kunnolla juoksuksi.

Talvikausi jatkuisi vielä yksien tai kaksien treenien verran OKK:lla mutta me jätimme tiistaina hyvästit tälle ryhmälle ja kiitimme Tainaa talven treenien ohjaamisesta. Ensi viikolla Pikkuemännälle ei ole hoitajaa eikä klo 20.30 - 22 sijoittuvan ryhmän ajaksi voi 5-vuotiasta raahata hallille mukana. Loppulenkin jälkeen kello on usein 22.45 ennen kuin auton nokka on kääntymässä kotia kohti.
Tiistain treenissä pääsi myöskin juoksemaan: väli 4-6 oli haasteellinen samoin kuin leijeröinnin jälkeen ehtiminen esteelle 13. Pujottelussa ei ollut mitään epävarmuutta vaikka edellisviikolla meni törkeän painostuksen puolelle, hyvä näin.

Kaikenlaisista "juoksuradoista" tulikin mieleen Emännän nilkan tilanne. Työterveyslääkärin ehdotuksena oli sairasloma nilkan tilanteen rauhoittamiseksi ja lisäksi ei kuulemma olisi viisasta kulkea treeneissä ja kisoissa jalkaa rääkkäämässä. Sairasloma ei Emännälle kelvannut vaan työt jatkuu mutta mahdollisimman vähin askelin. Vakuutusyhtiön piikkiin pääsi ortopedin vastaanotolle joka puolestaan tuumi ettei nilkkatukeakaan ole järkevää käyttää. Kommentti häneltä kuului "rikki mikä rikki". Ensi viikolla MRI-kuvista selvinnee mikä oikein on rikki ja onko sille mitään enää tehtävissä. Se kuitenkin on selvää että harrastusta jatketaan nilkka vahvasti tuettuna, muuten liikkuminen ei onnistu riittävällä vauhdilla.