Emäntä on kotiutunut jalkaoperaatiostaan. Homman piti mennä eilen päiväkirurgisena ihan noin vain mutta ehei, ystävä Mr Murphy astui mukaan kuvioihin - taas... Pahimman paniikin aiheutti näky yksityissairaalan ilmoittautumisaulassa: esille käveli se lääkäri jota Emäntä ei halunnut tavata enää ikinä ja jonka osalta on vannonut ettei kyseisen tyypin käsittelyyn enää suostu. Olisi pitänyt kyetä pukemaan leikkausvaatteet ylle mutta Emäntä äkkäysi: jos tuo tulee saliin niin Emäntä lähtee kotiin saman tien. Onneksi järjestyi pikaisesti paikalle toinen lääkäri ja leikkaus saatiin käyntiin. Muutaman tunnin heräämössä olon jälkeen selvisi ettei talon parasta kipsaajaa (ortopedin vaatimus) ollut tarjolla joten kotiutus menisi seuraavalle aamulle. Ok, tehdään sitten niin. Ei muuta kuin osastolle makoilemaan illaksi ja yöksi. Illalla oli armotonta pahoinvointia kun nukutusaineet ei poistuneet kehosta niin kuin olisi pitänyt ja vintti pimeni aina istumaannousua yrittäessä. Lopulta sinnillä tuli käytyä vessareissu ylileveällä pyörätuolilla ennen kuin maailma pimeni. Lopulta koitti aamu, kipsarin tulo ja kotiin pääsy. Nyt sitten kärvistellään kotona komean mustan kipsin sekä repivien haavakipujen kanssa... kai neljä viikkoa menee pian, meneehän??