Agin SM-kisat oli ja meni. Mukavaa oli reissussa vaikka liikkuminen työlästä olikin ja teetti muilla (pääasiassa Riitalla) ylimääräistä työtä. Normireissusta poiketen en päässyt liikkumaan alueella niin paljon kuin yleensä joten tuli seurattua lähinnä maksien suorituksia ja tavattua tavanomaista vähemmän tuttuja. Jospa ensi vuonna sitten täysillä pääsisi seuraamaan kisojen kulkua.

Paluumatkalla autossa oli aika tunnustaa että kipsattu jalka on penteleellisen kipeä. Tavallinen istuma-asento sai jalan tuleen mutta töppönen kojelaudallakaan ei pidempään tuntunut hyvälle. Alkuviikko meni paineen kanssa taistellessa ja tuli liikuttua tosi vähän, vain jalka koholla oli hyvä olla. Eilen keskiviikkona oli aika antaa kivulle vihdoin periksi ja tavata leikkauksen tehnyt lääkäri yhteispäivystyksessä. Kipsi poistettiin (oikea päivä olisi ollut tänään) ja todettiin haavan umpeutuneen hyvin. Nilkka ei juuri liiku eikä painoa jalalle uskalla kunnolla laittaa mutta parin viikon sisään kepeistä pitäisi päästä eroon. Pohje on kuihtunut puoleen siitä mitä toinen jalka on.

Kivun aiheuttajaksi löytyi juuri se mitä pelkäsin eli pohkeessa syvällä oleva laskimotukos. Että silleen! Tuli komento jäädä sairaalaan pariksi yöksi. Koskapa henkilökunnalla lienee ollut kiire tyhjentää osastoa juhannukseksi niin pääsin kotiin yhden yön makoilun jälkeen. Käytännössä hoito tarkoittaa mummotyyliin verenohennuslääkityksen aloittamista, nyt menee Marevan sekä pistoksena Klexane ja näiden kanssa pelaillaan. Luvassa tiheitä kontrollikäyntejä labraan, toivotaan että oikea hoitotaso löytyisi pian. Lääkitys jatkuu kolmen kuukauden ajan mutta ei ole onneksi dopingia ;)  Yhteenvetona voinee todeta ettei Emännän hyvä ystävä Mr Murphy pettänyt taaskaan. Haluaisko joku ihan oikeasti ottaa sen joskus edes hetkeksi kyläilemään pois mun luota??