No joo, mitäköhän selityksiä tähän alkuun kertoilisi... Emännän kirjoitusmotivaatio on ollut todella hukassa kesän ajan eikä tilannetta parantanut se että Vuodatuksen sekoilun takia kaikki kuvat kesän 2009 jälkeen ovat kadonneet blogista. Kyrsii vaikkei niitä kuvia niin kauheasti ollutkaan. Silti ei jaksa ainakaan tässä vaiheessa niitä lähteä etsimään.

Pikkuemäntä on jatkanut kommentointejaan koirista, voi kun muistaisikin ne parhaat tänne kirjoittaa mutta eivätpä jää kuitenkaan mieleen. Hän tuumasi eräänä päivänä kaverilleen koiria esitellessään Silvan olevan iältään "jo yli kuoleman". Tätä piti hiukan ihmetellä kunnes ymmärsin että tarkoitti Silvan olevan reilut 13 vuotta kun vasta oli puhuttu Adan kuolleen 11-vuotiaana.

Viikoittain tässä on tullutkin Pikkuemännälle muistutettua että Silva on jo tosi vanha jotta osaisi alkaa edes hiukan varautua tulevaan. Vanhan Silva-rouvan mieli on kyllä oikein hössö ja elämänhaluinen mutta parin viime viikon ajan takajalat ovat menneet aiempaa heikompaan kuntoon. Liikkuminen on ollut jo aikansa kohtuullisen jäykkää (voisiko olla spondyloosia tms selässä) mutta nyt takajalat saattavat ajoittain pettää. Tämä näkyy tilanteissa joissa Silva lähtee laukkaamaan ja ikäänkuin sekoaa askelissa 20-30 metrin matkan jälkeen. Tuolloin toinen takajaloista (yleensä oikea) saattaa pettää kunnes pysähtymisen kautta koira saa itse jalan kuriin ja kulkemaan samaa tahtia muiden kanssa. Kipeää tämä ei näy käyvän sillä aina kipunsa osoittanut Silva ei älähdäkkään vaikka tuo tilanne tapahtuu. Lisäksi se on suostunut nyt kesän ajan siihen että Isäntä tai Pappa avustaa autoon nostamalla etujalat ensin ja sitten myöskin työntämällä takapuolesta. Emännän kanssa autoillessa kyseistä apua ei ole tarvittu ;) Kovasti olen yrittänyt asennoitua siihen ettei enää kovin pitkää matkaa ole yhdessä kuljettavana mutta nautitaan nyt vielä tästä ajasta kun ei kerran kipua näy olevan.

Nala on ollut pitkällä tauolla agilitysta vaikka Riitta sitä kesällä käyttikin esteillä muistuttamassa miltä kentällä näyttää. Ohjattuihin harkkoihin olemme päässeet ekan kerran viime viikolla eikä meno koiran puolesta hullumpaa ollutkaan. Jonkin verran tuli kesällä uitettua ja sekin laji meni tänä kesänä paremmin kuin aiemmin. Karvat tippuivat siihen malliin pois että koira näyttää lähinnä teini-ikäiseltä ja painoa oli tänään eläinlääkärissä punnittuna 14,3 kg. Kesän aikana Nalaa on huollettu mm. hammaskiven poiston osalta koska kisatauolla oli mainio aika toipua dopingista. Lisäksi nyt on otettu pariin otteeseen ekinokokkilääke jotta Ruotsin puolella vierailut mahdollistuvat.

Emäntä...jaa-a, mitähän sanoisi? Tällä hetkellä jalka on vielä huonompi kuin ennen leikkausta joten mieli ei ole kovin korkealla. Tuntuu että tarviiko tässä enää koskaan haaveilla minkäänlaisesta koiranpennusta, niin hidasta otusta ei mahda löytyä että sen saisi näillä jaloilla lenkitettyä kunnolla. Nala on onneksi sopeutunut vähempiin lenkkeihin vaikka toki Isäntä on sitä lenkittänyt kiitettävästi sekä sähkömopolenkityksiäkin on kuljettu. Emännän lääkitys on estänyt railakkaan kesän vieton alkoholin kannalta katseltuna, onhan a-annosten määrää edelleen voimakkaasti rajoitettu. Myös joidenkin ruokien osalta tulee olla varovainen ja siihen Pikkuemäntä tuumasi ettei tuoreita marjoja ole syytä syödä liikaa "etteivät marengit mene sekaisin". Kyseessä oli toki sana Marevanit eli verenohennuslääkityksen mittaamiseen tarkoitetut INR-arvot ;) Pitkän sairausloman vuoksi Emäntä ei saanut mahdollisuutta pitää kesälomaa kuin kaksi päivää joten talvelle näyttäisi olevan tulossa pitkiä lomia. Niitä siis odotellessa tässä syksyä aloitellaan - nyt ensimmäinen kokonainen työviikko menossa.