Kesän lopussa blogissa kerrottiin Silva-mummelin olevan kovinkin "loppusuoralla" mutta sen jälkeen voinnista ei ole tullut kirjoitettua mitään. Emäntä aloitti oman surutyön ja yritti tsempata itseään kovasti siihen että jaksaisi kohdata väistämättömän koiran lopettamispäätöksen piakkoin. No miten kävi? Tuli syksy, viileät ilmat ja TADAAAA!: koira virkistyi jälleen. Tällä hetkellä se laukkailee ulkona Nalan kanssa ihan kuin takajalkojen pettämiset olisivat olleet vain ohimenevä vaihe - nyt jalat eivät ole enää pettäneet. Takakoipien varassa pääsee myös kiipeämään korkealle sängylle sekä sohvalle joista Isäntä on kuuron koiran joidenkin työpäivien päätteeksi löytänyt - se kun ei kuule kotiintulijaa. Myöskään ovikellon äänelle Silva ei enää reagoi mitään joten kuulosta ei liene jäljellä oikeastaan mitään. Mieleltään koira on kovinkin virkkuna (vai dementikko....) kun tänään töiden jälkeen on pitänyt kanniskella tavaroita makupalojen toivossa keittiöön. Keittiöstä on löytynyt likainen sukka, Emännän lenkkari, Pikkuemännän crocs-kenkä, Pikkuemännän tarhareppu sekä Isännän autolehti. Fiksu/höpsö koira yrittää useamman henkilön tavaroita tuoda jotta joltakulta heruisi jotain syötävää. Noutajaominaisuudet ovat heränneet kypsemmällä iällä ;)