OKK:n huhtikuun kisoissa on tavanomaisesta poikkeava kisajärjestys: sunnuntaiaamuna ekaksi kisasivat maksikolmoset kaikki kolme kisaansa ja vasta sen jälkeen medit ja minit. Maksien kisaradat tuomaroi Risto O. Emäntä oli töissä kisoissa lauantaina ykköset sekä kakkosten ekan kisan - talkoopisteitä pitäisi saada hankituksi kesän ryhmään hakua varten.

Ekalla agiradalla oli haastavimmat kohdat heti alussa. Tuntui ettei sellaista tyylikkään tuntuista aloitusta saisi millään aikaiseksi joten suunnitelmasta tulisi väkisinkin hiukan töksähtävä. Väännöistä kuitenkin selvittiin eikä tuomarin asettamat ansaesteet saaneet Nalaa houkuteltua ja niin päästiin revittelemään radan keskivaiheille ja loppuosaan. Muutamissa kohdissa aikaa tärvääntyi Emännän ohjauskuvioiden vuoksi mutta meille tärkeintä oli se, että ihanneaika riitti reilusti ja tehtiin puhdas nollarata! Nyt oli SM-kisoihin osallistumiseen tarvittavat tulokset kasassa! Vasta tuloslistaa tarkistellessa alkoi pahempi jossittelu ohjauskuvioista sillä kolmanneksi tullut koira nappasi A-sertin ja me hävittiin sille alle puoli sekuntia. Nooh, kyllä se sertikin luultavasti jossain välissä kohdille sattuu kun ei tuon kauempana ollut.

Toisella agiradalla oli jälleen haastetta alussa. Rataantutustumisessa usea kilpailija pyysi tuomaria muuttamaan rataa koska A-esteelle lähestyminen olisi koiralle liian vaarallinen. Esteen kulmaa muutettiinkin hieman ja niin kisa alkoi. Kolmantena suoritukseen lähtenyt Bc tömähti nousukontaktiin ilkeän näköisesti rintakehä edellä vaikka Mari sen kulkua yrittikin oikaista. Tämän seurauksena tuomari keskeytti kisan, tehtiin rataan muutokset ja päästiin uuteen tutustumiseen. Itselle uusi rata tuntui vaikeammalle koska keppikulma tuli haasteelliseksi mutta lopulta juuri tuo kepeille viennin onnistuminen olikin radan parasta antia! Meillä rata sujui jouhevasti kunnes kolmanneksi viimeiselle esteelle tullessa Nala olikin ajautunut pidempään kaareen (en hoksannut varoa, seinän piti olla vastassa enkä kyllä yhtään katsonut koiraa...) ja ohitti hypyn sekä sen jälkeen tulleen puomin. Puomin ohitukset jo tajusin mutta annoin mennä vaan ja niin edettiin maalihypylle. Hylkäyshän siitä tuli.

Kolmas rata oli hyppyrata. Tarjolla oli yhteensä kuusi putkea, jälleen haastava keppikulma ja mukavia ohjauskuvioita. Hyvin rullasi kunnes tuli esteiden 16 ja 17 väli ja tuossa Emäntä olikin persjätössään todella myöhässä. Koira hulahti väärältä puolen ohitse mutta onneksi hyppäsi esteen oikein. Sen jälkeen ei auttanut kuin räpeltää loppuun saakka ihan erillä kuviolla. Yksi pyörähdyskin ennen estettä nro 18 tuli mutta siitä ei tuomittu kieltoa. Kaiken improvisoinnin jälkeen piti todeta maalissa että nollatulos kuitenkin saatiin ja ihanneaika riitti juuri ja juuri. Tämä nolla oli kyllä pitkälti Nalan pelastusten ansiota ;)

Jännityksellä olen odotellut aloittaako Nala juoksunsa ennen näitä kisoja ja nyt voi vain olla tyytyväinen ettei juoksu alkanut, saatiin toivotut tulokset kasaan ja päästään hienoiselle kisatauolle. Nyt se juoksu saisi vaikka tullakin sillä huhtikuulle ei ole enempää kisoja suunniteilla, toukokuussa kyllä haluttaisiin mukaan joihinkin kisoihin. Tänä vuonna siis SM-kisareissusta ei tulekaan pelkkä turistimatka mikäli mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei tule matkaan.