Perjantaina järjestetyissä iltakisoissa tuomarina oli Anne S. jonka radoista suuresti tykkään. Molemmat radat olivatkin täysin vietävissä ja jälkimmäinen jopa tuntui kauhean helpolle, luvassa olisi siis ongelmia ;)

Ekalla radalla Emäntä varmisteli A:n ohitse vientiä niin paljon että koira tulkitsi esteen lähellä olevan hypyn hyppysuunnan väärin (siivekettä lähestyttiin suoraan sivulta). Rata meni niin sujuvan näköisesti että meitä jo onniteltiin katsomon puolelta nollatuloksesta. Piti huomauttaa että kivasti meni mutta yksi hyppy nyt saattoi mennä eri tavoin kuin tuomari oli halunnut...

Toinen rata oli se helppo juttu, piti miettiä mikä olisi radan ansakohta. Muut kuviot pyörikin kivasti kunnes tultiin ainoaan kohtaan jonka ohjaustapaa Emäntä oli jäänyt pohtimaan. Oli vahva ajatus että persjätölle ehtii ja sehän tulikin sitten tehtyä. Ohjauksesta tuli liian tiukka Nalan tämänhetkiseen kuuliaisuuteen nähden joten koira tuli esteiden välistä ja jatkettuamme matkaa meille tuomittiin tietenkin hylkäys.

Radoista jäi päällimmäisenä mieleen tyytyväisyys: koira kulkee juuri niin kuin ohjataan eikä ehdottele omiaan. Molemmilla tuntui radalla olevan hauskaa ja sehän tässä harrastamisessa tärkeintä onkin. Silva oli meillä reissussa mukana Isännän ja Pikkuemännän edelleen lomaillessa mökillä. Se kulki lämmittelylenkit mukana ja siinä näytti koiralle olevan ihan tarpeeksi tekemistä, seuraavan yön se nimittäin nukkui tosi sikeästi eikä tarvinnut nousta käyttämään yöllä ulkona.