Mä oon sanaton, ihan oikeasti olen. Jotain pitäisi kuitenkin pystyä tähän pusertamaan jotta kirjoituksesta tulisi kirjoitus eikä pelkkä tyhjä sivu. Sanottakoon vaikka sitten näin että mulla on käsissä koira joka taipuu kovin kauniisti agilityyn juuri niin kuin sitä satutaan ohjaamaan - ja tänään se meni vallan hyvin. Niin kuin viime aikoina on todella mennyt ;)

Nala kesäkuun kisoissa OKK:lla.
Kuva: Sari Eskelinen.

Kisasimme tänään oman seuran agikisoissa joihin oli kutsuttu tuomariksi Kati W. Hänen radoillaan en ole tainnut vuosiin ollakaan, muistan lähinnä reilusti yli vuosikymmenen takaiset kisat joissa starttasin Adalla ekaa kertaa ja silloin ei päästy nousemaan suoraan kakkosiin koska yhdeltä tuomarilta ei voinut ottaa kaikkia nousutuloksia ;) Kolmosluokan ratojen tasosta mulla ei ollut mitään ennakko-oletusta. Päälimmäisenä mielessä oli vain se, että starttaisimme molemmille radoille ensimmäisenä koirakkona - ei mikään ihannetilanne siis.

Ekalle agiradalle astellessa en omasta mielestä ollut oppinut rataa vielä kunnolla mutta silti yritin olla hätäilemättä lähdössä, olisihan mulla kuitenkin pari minuuttia aikaa valmistautua rataan. Ehdin käydä radan mielikuvaharjoituksena läpi vain kerran ja päätin että se saa riittää - enpähän ainakaan ehtinyt tartuttaa koiraan jännitystäni. Nala kulki radalla hyvällä vauhdilla ja parissa kohdassa tuli pieni pelastelu mutta olin rataan erittäin tyytyväinen. Nollatulos sieltä tuli ja koskapa sijoituimme toiseksi koutsimme Mariannen ja slapko Nallen (AVA) jälkeen niin meille tuli jälleen A-SERT! En voinut uskoa että näin voisi käydä vain pari viikkoa edellisen sertin saannista. Nyt sitten odotellaan että vuosi kuluisi kunnes päästään kolmannen sertin "metsästykseen".  Siihen asti on siis luvassa ihanan rentoa ja paineetonta kisailua ;) Tämän tuloksen myötä meillä tuli myös ensi kesän SM-nollat täyteen.

Toiselle agiradalle mietin että onko oma asenne oikeasti kohdallaan, nythän ei olisi mitään "tavoiteltavaa" ja pää oli vieläkin pilvissä. Rata oli kuitenkin paikoitellen sen verran kinkkinen että piti vain keskittyä tekemiseen. Kolmos-muurin ja nelos-hypyn välillä hukkasin koiran persjättöön mutta päätin vaan pitää ohjauksen päällä ja sieltähän se koira oikeaan paikkaan ohjautui. Muut kohdat radasta menivät niin kuin pitikin ja itse olin tähän rataan vielä tyytyväisempi kuin siihen ekaan. Nollatuloksen vauhti riitti kolmanteen sijaan joten ilman palkintoja ei nytkään jääty. Meillä on nyt kasassa kolme tuplanollaa uutta kautta varten - onneksi näitä ei tartte hankkia seitsemää ;)

Kesäkuussa OKK:lla tässäkin kuvassa.
Kuva: Sari Eskelinen

Huomenna Nala saa ansaitun levon kisoista kun mä menen aamusella kisoihin talkootöihin. Oon miettinyt yleisesti että minkä verran nyt syksyn mittaan edelleen kisataan, nythän ei ole "pakko" yrittää nollia. Kovasti olen jo pyyhkinyt kisakalenterista pois kisoja, tärkeintä olisi vaan pitää hyvä vire yllä ilman että koiraa tulee rasitettua liikaa. Tietysti tämä edellyttää myös sitä että sekä koira että ohjaaja pysyvät kisakuntoisina, sehän ei meillä ole ollut mikään itsestäänselvyys. Nyt olen kuitenkin positiivisin mielin että jatkossa saatais olla terveinä.