Syksyn aktiivisimman kisakauden loputtua on jäänyt vapaa-aikaa myös viikonloppuihin (tällaistako "normaali-ihmisten" elämä on?). Talven tuloa odotellessa on laiteltava pihaa talvikuntoon eli viikonloppuna haravoimme lehtiä ja vielä jäi tehtävää sillä osa lehdistä on edelleen puissa ja varsinkin pensaissa. Tuntuu kuin meidän pihalla olisi ennätysmäärä lehtiä, en muista moista määrää aiemmin olleen. Tunne saattaa toki johtua siitä että syksy on ollut kuiva ja lehdet ovat ilmavana patjana pihassa - olivat täten myös helposti haravoitavissa. Normisateisena syksynä ne olisivat painuneena ruohoon/sammalikkoon tiiviimmin. Reippaana apuna haravoinnissa oli myös Pikkuemäntä jolle ostettiin ikioma aikuisten kokoa oleva lehtiharava jolla hän halusi itse haravoida ihan urakalla. Lauantaina synttärijuhlilta tullessa hän halusi jälleen jäädä haravoimaan pihaan ja halusi että seuraisin touhua vierestä kun kerroin etten aio vetää itseäni uudelleen hikeen enkä varsinkaan ns. paremmissa vaatteissa. Itsestä tuntui hassulta jäädä katsomaan lapsen haravointia itse toimettomana seisoskellessa - joku ohikulkija sattuu vielä ilmoittamaan lastensuojeluun lapsityövoiman käytöstä ;)

Arkiaamuisin Pikkuemäntää kouluun kävellen tai pyörällä viedessä on saanut nautiskella kuivasta ja kauniista syksystä. Ympäristön näkee ihan eri tavoin kun voi nauttia vapaasta ilman kummempaa kiirettä, elämä tuntuu pysähtyvän hitaasti nautiskeltavaksi. Puiden väriloistoa olisi ollut hauskaa kuvata mutta olen tallettanut näkymiä pään sisäiselle kovalevylle sekä ottanut parit kännykkäkuvat joiden laatu ei todellakaan tee oikeutta oikealle värimaailmalle.

 

2013-09-13-354-normal.jpg

Yllä ja alla oleva kuva on syyskuun puolivälistä

2013-09-13-352-normal.jpg

 

 

2013-09-25-359-normal.jpg

Syyskuun loppupuolelta

Vuorotteluvapaalla ollessa tavoitteena ei ole ollut koko talon suursiivous ja jokaisen kaapin järjestäminen. Jotain pienimuotoista olen kuitenkin tehnyt mutta aivan uusiin juttuihinkin voi näköjään höyrähtää. Oon miettinyt on pitemmän aikaa että Nala tarttis villapaidan tyyppisen kahisemattoman asusteen esim. viileällä autossa odottelua varten tai syksyn kylmiin sadeilmoihin sadetakin alle.

Nettikaupoista en enää uskalla takkeja Nalalle tilata koska pääsääntöisesti ne eivät istu sen päällä, koira on jotenkin liian rouhean kokoinen edestä ja takaosa ei sitten istu mitenkään. Rukka-tuotteelta oli tullut Mustiin ja Mirriin uusia neuleita jotka olivat varsin huokeita, Nalan koko vain 19,90€. Tuo käytiin sovittamassa ja ostamassa paikallisesta liikkeestä.

2013-10-07-365-normal.jpg

Olin kuitenkin tyytymätön selkäosan lyhyyteen (seuraava koko meni liian väljäksi) sekä etujalkojen pienehköihin pukeutumisaukkoihin. Aukot olivat aika napakat etujalkojen kohdalta ja mietin estävätkö liikettä vaikka neule venyykin. Tutkailin mallia tarkemmin ja totesin että mallia jäljitellen olisi helppoa tehdä oma versio neuleesta vaikken käsityöihme olekaan. Päätin aloittaa halvalla langalla siltä varalta että työ jäisi kesken mutta niinpä vain neule valmistui neljässä päivässä/illassa. Nyt etuosassa on joustinneuletta liikkumista helpottamaan ja selkäosa on pidempi. Selän päällä on jopa alkuperäisessä neuleessa ollut palmikkokuviointi ;) Jos intoa riittää niin etuosan ja vatsakappaleen väliin voisi neuloa yhdistävä palan, tosin sitten pukeminen jälleen hiukan hankaloituu. Neule on nyt vielä hiukan väljä mutta Nala on sellaisessa bikinikunnossa että neule tulee naftimmaksi karvan kasvun myötä. Jos vielä intoudun vastaavaan hommaan niin ostan ne kalliimmat paksut langat joilla työ valmistuisi aika nopeaan, tosin silloin hinta nousee kalliimmaksi kuin liikkeestä ostettu valmisneule.

2013-10-07-369-normal.jpg

Silva ei ole koskaan tykännyt pitää takkeja ja tällä hetkellä se saa autossa odottaessa lämmikkeeksi tuttavien vanhan neuleviltin. Tuon alla se on tyytyväisenä nukkunut niinä kertoina kun käytän Pikkuemäntää tanssiharjoituksissa. Silvan tahdissa emme Nalan kanssa jaksa lenkkeillä tunnin lenkkiä vaan ensin koirat pääsevät yhteislenkille ja toinen lenkki tehdään kahdestaan Nalan kanssa. Reilu viikko sitten sattui ikävämpi tapaus tuolla yhteislenkillä kun omakotitalon pihasta syöksyi jackrussel meidän perään, vilkaisi Nalaa ja päätti sen jälkeen iskeä Silvan kimppuun. Onneksi olin niin lähellä Silvan takajalkoja että koira ei päässyt pahoin puremaan Silvaa ja säntäsi jälleen tiehensä. Silva ei ollut tapahtumasta millänsäkään (ei toki edes kuullut rähinää) vaan jatkoi matkaa. Nala ja Emäntä olivat ehkä hiukan enemmän niskavillat pörhöllään...

Ilmojen viilentymisen myötä olemme jättäneet luonnonvesissä uimiset aivan muille tahoille ja Nala on siirtynyt sisäuintikauteen. Kolmisen viikkoa sitten käytiin testaamassa Hundspan allas ja ekaa kertaa Nala ui "hupiuintia". Se kävi välillä sylkemässä lelun luiskalle ja jatkoi taas uimistaan - ja nautti ihan selvästi. Viime viikolla käytiin kuluttamassa sarjakorttia Kiimingin Vesipedossa jossa kävimme myös kevätkaudella. Uiminen oli jälleen rennon oloista eikä koira itse olisi halukas taukoja pitämään, itse siis joutuu hiukan rytmittämään harjoitusta. Seuraava uintiaika meillä onkin varattuna ensi viikolle. Vapaalla ollessa on kiva kun voi valita myös päiväaikoja eikä tarvitse kiirehtiä töiden jälkeen tukka putkella paikasta toiseen.