Uusi vuosi 2014 pyörähti käyntiin ja jäimme odottamaan mitä tämä vuosi toisi tullessaan. Katseet oli suunnattuna Emännän kipsinpoiston jälkeiseen aikaan ja uuden treenikauden alkuun mutta eihän asiat ihan näin helpolla mene.

Viime viikolla Nala osoitti merkkejä kivusta jonka vuoksi suuntasimme ensimmäisenä eläinlääkäriin. Koira vingahteli Isännän yrittäessä ottaa sitä syliin sekä kiljahti pari kertaa myös makuulta seisomaan noustessaan. Myös Loppiaisen aikaan se ei tykännyt laisinkaan kun meidän kummityttö yritti osoittaa hellyyttä ja tarrata kiinni lantion alueelta. Lisäksi Nala on alkanut kirputtaa etujalkojaan sekä kylkiään. Selkeää syytä kivulle ei eläinlääkärissä löytynyt vaan epäiltiin lähinnä lihasperäistä kipuilua. Tuli kipulääkekuuri viikoksi ja kehotus ottaa yhteyttä jos oireet jatkuu. Lausunnossa lukee "lanneselkään kohdistuvaan paineeseen (molempien takajalkojen taivutus taakse) Nala reagoi toistuvasti, muutoin raajoissa tai rangassa ei aristuksia". Eläinlääkäri tuumasi että "koska kyse on JO TUON ikäisestä koirasta ja raskaasta harrastuksesta niin voihan selästä löytyä spondyloosia tai vastaavaa". Apua, tuon ikäisestä? Eikö mulla olekaan parhaassa iässä oleva koira? Juurihan me opittiin tietämään mitä agilityssa tehdään... Nyt siis ei lähdetty kuvaamaan selkää, tehdään se myöhemmin jos tarvetta näkyy.

Kipulääke lopetettiin eilen ja koirassa on näkynyt selkeää piristymistä. Se on kyllä ollutkin tosi vaisu. Liekö ollut kivulias jo aiemmin vaiko ikävöinyt vain Silvaa, kukapa tietää. Ainakin se on edelleen ulkona tosi kiinnostunut muista koirista - ihan rasittavuuteen saakka. Se jopa vinkuu toisten koirien perään, tuntuu ihan hölmölle.

Pari päivää sitten Nala pääsi hierojan käsittelyyn reiluksi tunniksi ja kyllähän sieltä kropasta jumeja löytyi. Sekä oikea lapa että oikea takareisi olivat jumissa ja ovat nyt toivon mukaan auki. Tulos nähdään tämän illan treeneissä sillä kovin monia treenikertoja ei raaskisi lähteä myymään eteenpäin vaan on saatava radalle sekä itse Emäntä että koira. Emännälle tämä onkin sitten kuuteen viikkoon eka kerta kun tulee otettua juoksuaskelia joten saattaa tuntua kovin raskaalle meno ;)

Emännän käden osalta voi todeta että pitkällä tiellä ollaan. Kipsin poiston jälkeen autolla ajaminen on nyt hiljotellen alkanut sujumaan rannetuen avulla mutta työelämään ei ihan heti pääse suuntaamaan. Sairausloma jatkunee vielä hetken sillä käsi on voimaton ja kipeä sekä jänteet kireällä viiden viikon liikkumattomuudesta johtuen. Edistystä kuitenkin on nähtävissä ja tässä isona apuna on ollut käsiterapia joka onneksi jatkuu vielä. Se tuo hyvän lisän omatoimiseen venyttelyyn jota ei pysty viemään niin pitkälle kipurajoille saakka.

Tammikuun aktiviteettina olemme Nalan kanssa pyrkineet hakemaan Pikkuemäntää koulureissulta mahdollisuuksien mukaan. Koiralle vain tarpeeksi vaatetta päälle ettei se köyristäisi selkäänsä kylmästä johtuen. Tassuja en ole siltä lähtenyt suojaamaan, yritetään pysyä liikkeessä koko ajan. Näin ihanan lumisissa (ja kylmissä) maisemissa olemme viimeisen viikon ulkoilleet.

Ulkoilun lisäksi on menty tätä sairausloma-aikaa ihan perusarjen jutuilla, kuten astianpesukoneen täyttö-hommilla... Mihinpä ne koiran harrastukset olisi muuttuneet vajaassa viidessä vuodessa? Eka kuva huhtikuulta 2009 ja alempi tammikuulta 2014.