Muutamien viime viikkojen agitreenit ovat olleet Nalalle enemmän tai vähemmän paineistavia. Ihan kaikki jutut Emännän kanssa ei ole onnistuneet ja niinpä koira on tarjotellut treeneissä monenlaisia vaihtoehtoja ratojen suorittamiseksi - ja tämähän on toki lisännyt Emännän paineistavaa käytöstä. On niin vaikea olla hermostumatta omaan ohjaukseen ja sitten se väkisin näkyy koiralle - jos ei muussa niin isossa määrässä toistoja.

Torstain Activen treeneihin ei ollut järkeä lähteä puolikuntoisena koska kuume nousi työpäivän aikana. Kovasti yritin töissä leikkiä ettei olisi huono olo mutta vointi heikkeni iltaa kohti. Todella noloa palata kolmen kuukauden sairausloman jälkeen töihin ja jäädä kolmen työpäivän (nekin osa-aikaisia...) jälkeen saikulle kuumeisen flunssan vuoksi. Nala kuitenkin pääsi treenaamaan Anskun kanssa ja oli jo kotoa lähtiessä aivan innoissaan treenikamojen esille ottamisesta. Reissun jälkeen kotiin palasi iloinen ja edelleen energinen koira. Oli kiva kuulla että reissu oli mennyt oikein hyvin. Syönnin jälkeen alkoikin sellainen leluralli että oksat pois: koira viskeli pehmolelujaan ilmaan, laukkasi niiden kanssa keittiön ja olohuoneen väliä sekä teki kettusyöksyjä leluja kohti. Voiko sillä olla jo varhaisiän dementiaa kun tulee leikkisämmäksi ;) Vai onko niin että Silvan lähdön aiheuttama masennus/alakulo/ihmetys alkavat olla väistymään päin?

Tämä lauantai menee vielä lepäillessä ja toivon että päästään kisaamaan huomenna Activelle ne parit startit joihin olen koiran ilmoittanut.