Agilityn SM-kisat käytiin tänä vuonna Tampereella Hakametsän jäähallin pihapiirissä. Kisa-alustana oli hiekka joka ei onneksi ollut raskas juostava. Telttapaikka saatiin hyvälle nurmialueelle pienen lammen rantaan tosin teltalla ei tullut aikaa vietettyä - radoilla oli liian paljon mukavaa seurattavaa. Koirien vuoksi teltta on kuitenkin ehdoton jotta häkit saadaan turvaan auringonpaisteelta.

Perjantaina emme kisanneet laisinkaan iltakisassa joten tuntumaa kisa-alustaan ei tullut. Katsoin kuitenkin ettei ohjaajat tai koirat luistelleet alustalla joten kaikki vaikutti hyvältä. Liekö ikä jo tekemässä tehtävänsä mutta päädyin lähtemään hotellille heti maksien ekan iltakisan jälkeen - joinakin vuosina on tullut seurattua kaikki kisat loppuun saakka ja siten hotellille on ehtinyt vasta tosi myöhään. Illan aikana sateli jonkin verran joten ei auttanut kuin toivoa että keli olisi parempi seuraavina päivinä.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisat ja maksien radalla tuomarina oli Mia Laamanen. Meidän maksijoukkueemme oli suoritusjärjestyksessä Piritta ja auspai Pummi, me, Tarja ja auskel Yaz sekä ankkurina Marianne ja suolap Nalle. Rata oli varsin tehtävissä oleva vaikka alkuun aiheuttikin paniikkia reunustalta katsellessa. Rataantutustumisen aikana tuli kuitenkin varmuus omista ohjauskuvioista joita ei voinut kisan jälkeen kuin jossitella. Nala nimittäin ohitti loppusuoran viimeisen esteen eli maaliesteenä olleen okserin, siihen saakka oltiin tehty hienoa nollaa. Olisi pitänyt leikata takana siinä loppusuoralla mutta eipä tullut ajoissa mieleen, mrhhh. Tärkeintä kuitenkin oli että koira hyppäsi hyvin, ohjaaminen tuntui sujuvalta ja yhteistyö toimi. Joukkueen kokonaistulos oli 5 vp. ja sillä sijoituimme neljänneksi. Pohjoiseen tuli menestystä kun Kiimingin koiraharrastajien minijoukkue otti kultaa ja Oulun Koirakerhon minijoukkue hopeaa. Lopuksi palkittiin vielä epävirallinen Seuramestaruus jossa lasketaan kaikkien säkäluokkien joukkueiden tulokset yhteen. Vuoden 2014 Seuramestaruuden voitti OKK!

Sunnuntaina kisattiin yksikökisat ja makseilla karsintaradan tuomarina oli Katarina Virkkala. Radalla oli paljon takakiertoja ja sen vuoksi ihanneaika olisi mielestäni voinut olla hiukan löysempikin. Nyt tiesi jo radalle lähtiessä ettei ihanneaika ole saavutettavissa, nopein nolla tehnyt koirakko pääsi aikaan -4,41. Alun neljä estettä otin varovaisesti koska rata tuntui siltä osin hankalalta mutta sen jälkeen päätin tehdään riskilläkin hiukan nopeampaa suoritusta. Maaliin pääsimme ilman ratavirheitä mutta ihanneaika ylittyi 2,63 sekuntia. Tuolla tuloksella sijoitumme sijalle 56 ja 50 parasta tuloksen saanutta pääsee finaaliin (tai vaihtoehtoisesti kaikki nollatuloksen tehneet). Finaalin saimme siis seurata kaikessa rauhassa katsomon puolelta.

Finaalien aikana kisapaikalle saapui myös Pikkuemäntä jonka tanssileiri Tampereella loppui samana päivänä. Jäimme vielä yhdeksi yöksi hotelliin ja palailimme rauhassa maanantain aikana kotiin. SM-kisareissun yhdeksi ehdottomaksi helmeksi on muodostunut isomman porukan yhteinen ruokailu hotellissa, nytkin meitä oli useampia istumassa yhteisen aterian äärellä molempina iltoina. Mikäs sen mukavampaa kuin vaihtaa mielipiteitä toisten yhtälailla koiriin hurahtaneiden ihmisten kanssa :)