KAS:n kesäkuun agikisat oli tuttuun tapaan Virpiniemen tekonurmella, tuomarina kolmosille ELP. Kisa-alusta on koiralle ihanteellinen hyppäämiseen ja etenemiseen joten ohjaaja saa totisesti tuntea miltä tuntuu olla itse se etana-roolin vetäjä. Olin ilmoittanut Nalan pelkästään hyppykisaan mukaan kun vielä ilmoittautumisvaiheessa ei ollut käsitystä olisiko koira vetänyt itsensä jumiin ja jouduttaisiinko kisat perumaan. Nala ei ollut jumissa vaan päinvastoin hinkusi kovasti radalle. Juoksun oletettujen tärppipäivien kunniaksi se myös kasteli sitten housunsa vaikka kuinka lyhyellä narulla yritin sitä kisapaikalle kuljettaa, huoh.  Rata meni ok ja suunnitelmieni mukaisesti mutta yksi rima tippui. Kyseinen rima taisi olla kompastuskivenä useammalla koiralla mutta sen korkeudesta en ole varma. Joka tapauksessa radalla oli hyppykorkeuksia kaikissa sallituissa mitoissa, ihan kiva niin.