Pieni Ylivieskan Kennelseura järjesti monen vuoden tauon jälkeen ensimmäiset agikisansa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tuomariksi oli kutsuttu yksi lempituomareistani eli Mika M. joten halusin lähteä kisaamaan uuteen ympäristöön (tosin työn puolesta tuttuun) ja kannattamaan pienempää seuraa. Kisapäivä oli aurinkoinen alkusyksyn ilma joten kisaaminen ei ollut liian tukalaa.

Kisojen aikataulut olivat reilun puoli tuntia etuajassa joten jouduimme lähes heti starttiin päästyämme perille. Ei ehtinyt panikoida juuri muuta kuin koiran lämmittelyn suhteen. Piirinmestaruuskisojen innoittamana valitsin jälleen vaihtoehdon jossa Nala pääsi katsomaan edellisen suorittajan rataa ja intoutumaan haukkumisesta sekä toisten juoksemisesta. Toimi taas :)

Koska Mikan radat käyvät mun omaan logiikkaan hyvin olin päättänyt yrittää ns. pakkonollia (sekin Mikan opettama termi). Viis siitä olisivatko radat ohjauksellisesti kovin kauniita mutta pyrkimys oli varmuuteen ilman turhia riskinottoja. Parissa kohtaa iski "Pyllitätiohjaus" mutta niistäkin selvittiin ihan ok. Lopputuloksena totesin kisapäivän jälkeen että olimme saavuttaneet kisatavoitteemme eli tuplanolla oli nyt tehtynä. Kaupan päälle tuli vielä ekan kisan kakkossija ja siitä palkinnoksi Hurtan viilennystakki. Tuotahan meillä ei vielä ollutkaan vaikka monenmoista koirakampetta talosta löytyy. Nyt tuplanollan varmistuttua saadaan jälleen keskittyä kisailemaan rennoin mielin, paineet on pois :)

Agilityn lisäksi Nalan mielestä parasta rentoutumista lienee luonnossa liikkuminen