Torstai-iltana oli OKK:lla epäviralliset agilitykisat joihin Emännän piti päästä kokeilemaan kisaamista lainakoirallaan Taikalla. Päädyimme osallistumaan sekä mölliluokkaan (ei kontakteja eikä rengasta) että kilpaileviin, osallistujina molemmissa luokissa Taika ja Ada. Silva mökötti juoksuisena kotona. Ada paukutteli radat menemään omaan suht varmaan tyyliinsä mutta kyllä vauhdin huomaa jo hiukan hävinneen. Kilpailevien luokassa Ada sijoittui kolmanneksi ja ansaitsi puruluun (josta söi vain toisen solmun ja Silva teki selvää siitä loppuluusta). Adalla tuntuu aina vain olevan samaa ongelmaa hyppyjen kanssa: jos ei se hyppää korkeutta ( ja saa yleisöä huokailemaan kauhusta) niin sitten näköjään ponnistetaan turhan kaukaa. Pitäneeköhän taas lopettaa hyppykäskytys ja vain ajattaa koira estettä kohti jotta se saa itse valita ponnistuskohdan? Tähän kariutui viime vuoden SM-kisojenkin eka rata kun koira hyppi mihin sattuu ja pahimmillaan tippui keskellä estettä alas.

kuva: Henna Mikkonen

Taikan möllirata meni kivasti: vauhtia piisasi vaikka koira oli jokseenkin hukassa olevan oloinen - eihän se ollut ennen mennyt agiliitoa juuri muualla kuin KAS:n hallilla tai ulkokentällä. Pujotteluun meno töksähti mielestäni hiukkasen mutta kiltti tuomari ei antanut siitä virhettä ja Taika selvisi maaliin 0-tuloksella. Sijoitus kolmas ja palkinnoksi puruluu! Kilpailevien luokassa Taika tiputti ekan riman ja pujottelun aloituksessa tuli sössimistä. Lisäksi yksi hyppy tuli ohitettua vauhdin kasvaessa mutta annoin koiran jäädä siihen luuloon että homma meni oikein, aivan turhaan olisi jäänyt jankkaamaan kyseistä kohtaa. Koska tavoitteena oli varmistella kontakteja niin namipalkkausta käytettiin puomin ja A-esteen alastuloilla. Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen tulos oli tietenkin HYL. Taikan pujottelua pitäisi ehtiä vielä harjoitella tulevan tiistain treeneissä jotta uskallusta riittää keskiviikon virallisiin kisoihin.

Ada kävi perjantaina eläinlääkärissä tikkien poistossa ja käynti meni hyvin. Haava on parantunut erittäin hienosti eikä leikkauskohtaa enää juurikaan edes erota mustasta koirasta. Tällä kertaa Ada onnistui kerjäämään useita nameja esimerkillisestä käytöksestään, eihän lääkäri nyt voinut olla heltymättä kun Ada omaan tapaansa kallisteli päätään söpösti. Lääkärin namipurkki tyhjeni kokonaan ja fiksuna tyttönä Ada halusi olla mukana käytävässä täyttämässä purkkia isosta säkistä - onnistuipa siinä taas kerjämään parit namit samalla ;)