Perheemme on ollut nyt parin viikon ajan nelihenkinen eli kolmen ihmisen ja yhden koiran muodostama pieni lauma. Toisaalta tuntuu etteivät asiat ole kauhean paljon muuttuneet mutta päivittäin törmää erilaisiin asioihin jotka muistuttavat Silvasta:
- Tiskikone on opeteltu täyttämään uudella tavalla (pesussa ei ole enää pakasterasioita joissa oli puuroa eikä raa'alle lihalle tarkoitettuja isompia astioita).
- Jääkaappiin on vapautunut yksi hylly käyttöön.
- Yöt on pyhitetty nukkumiselle eikä ulosryntäilylle: tässä on vielä opittavaa kun uni meinaa loppua kesken yhtenäisen yöunen myötä.
- Lattiapinta-alaa tuntuisi olevan enemmän kun iso koira ei enää makoilekaan keskeisillä kulkuväylillä.
- Lähipuiston pikaisella ulkoilulenkillä on opeteltava uusi kävelyrytmi: eräänä aamuna huomasin maleksivani hitaasti eteenpäin kunnes muistin ettei perässäni kuljekaan hitaampaa ja jatkuvasti piehtaroimaan jäävää koiraa.
- siivoustarve on oleellisesti vähentynyt: meillä oltiin jopa viikko ilman imurointia eikä täällä silti kahlattu koirankarvameressä.

Pikkuemäntä on työstänyt suruaan piirtämällä kirjaa Silvasta. Niissä kuvissa he poseeraavat yhdessä lukijalle (sellaisia valokuvia otettiin ihan muutamia viikkoja sitten), Pikkuemäntä taluttaa Silvaa, Silva ruokailee ja Nala puree Silvaa takajalasta. Minusta aika hyvin siis tiivistetty meidän arkielämää :)

Nala ei muuten tunnu Silvaa kodista etsivän mutta aina treeneistä palatessa se jää kyyryyn/paimennusasentoon odottamaan ulko-oven aukeamista ja Silvan esille tuloa. Niillähän oli aina tapana juosta ulkona talon ympäri kilpaa ja hiukan riehua kun olivat olleet toisistaan erossa 2,5 - 3 tuntia. Nyt Nala kurkkii ihmeissään sisälle ja suostuu sitten tulemaan ulkoa kun tajuaa ettei Silvaa näy edelleenkään. Nalan rutiineista on jäänyt nyt pois myös Silvan hoitaminen eli tapana oli nuolla rähmät Silvan silmistä. Itse en siitä koskaan kuvaa saanut mutta alla kaverini ottama kuva viime kesältä.

kuva: Katja M.

Ulkoilulenkeillä Nala on seurannut paljon tiiviimmin muiden koirien kulkua kuin aiemmin ja on nyt kovin kiinnostunut niistä. Aiemmin se kyllä huomioi muut koirat muttei yleensä pyrkinyt niiden luokse vaan ohitti tyylikkäästi. Toki tällä hetkellä juoksuaikakin saattaa asiaan vaikuttaa. Sisällä Nala on suorastaan huomaamaton - en tiedä onko "masentunut" vai onko se ollut jo aiemminkin noin rauhallinen. Nyt se ei ainakaan kiiruhda ihan jokaista asiaa katsomaan vaan saattaa makoilla kaikessa rauhassa toisessa päässä taloa. Oudon rauhallista meillä siis on.