Eilen oli jälleen ohjattujen agitreenien vuoro, kouluttajana Mari. Luvassa oli kurinpalautusta koko ryhmälle, oli kuulemma päästy taas lipsumaan otteesta ;) Ekalla yrittämällä väänsin radan alkuun ihan typerän sivuviennin välille 3-4 mutta toisella yrittämällä siihen fiksu valssi ja jopas alkoi onnistumaan. Emäntä ei edelleenkään ymmärrä kuinka aikaisin (yhtä estettä ennen!) valssi pitäisi tehdä ja mihin kohtaan se merkataan. Marin lattiaan piirtämä ruksi auttoi hahmottamaan niin paljon että uudet yritykset olivat jo tosi hienoja. Välillä 10-11 tehtiin persjättö ja sehän Emännältä tunnetusti onnistuu parhaiten joten tässä ei hätäpäivää. Sivuttaisetäisyyksiä Nala kestää nykyään hienosti eikä tulee enää niin helpolla esteiden ohitse, nyt alkaa näkyä enemmän paimenen luonne kun ihan iholle ei saisi ohjaaja enää mennäkään. Keinu jätettiin meidän kohdalla tekemättä radan osana.

Radan jälkeen tuli kovasti kehuja että meno oli hienon näköistä. Moni kohta onnistuisi heti ekalla yrittämällä paremmin kun Emäntä malttaisi kuunnella ihan oikeasti ne ohjeet - ei olis siis enää paljosta kiinni?

Tuon kuvan väkerrys ei oikein ottanut onnistuakseen, tuntuu että esteet on edelleen ihan väärissä paikoissa. Jotain suuntaa kuitenkin.

Koska eilisellä radalla ei päästy kontaktien makuun päätti Emäntä lähteä aamulla uudelleen hallille - sen jälkeen kun Nala oli ensin käynyt työpaikalla karvaamassa lattiat reilun tunnin koulutuksen aikana ;) Hallissa oli vielä sama rata paikoillaan joten ei voinut välttyä kiusaukselta kokeilla kuinka homma kulkisi nyt kun oikeat ohjauskuviot on selvillä. Ja kulkihan se: kolme kertaa hieno nollarata!! Oli pakko kokeilla useampaan kertaan ettei kyseessä vain olisi onnenkantamoinen... Erikseen junnailtiin sitten kontakteja ja keinunkin suoritus oli vauhdikas kun koiran sai ensi kuumumaan muilla esteillä.