Talven ja alkaneen kevään aikana virisi innostus virkkaamiseen. Ajatus alkoi ranteen kuntouttamisen tarpeesta mutta eteni nopeasti suorastaan addiktio-vaiheeseen. Lopulta kun lähipiiri oli saanut omat virkatut piponsa niin niitä piti alkaa tehdä myös harrastuskamuille (toki seuraväreissä) sekä työkaverillekin. Ihan kivuttomasti aloitus ei onnistunut sillä kaikki perussilmukatkin piti opetella/muistutella mieleen internetin laajasta maailmasta eikä ohjeiden lukeminen vieläkään suju ihan tuosta noin vain. Jotain valmista kuitenkin on tullut, alla parit todistekuvat.

    
Seuraväreissä...

Suomi-väreissä?

Ja mun tekemänä pipoista tulee sen verran jämäkät ettei tuuli pääse juuri läpi. Lisäksi voi kesällä kääntää ylösalaisin ja käyttää vaikka tavarakorina ;)

Alla olevan hartiahuivin innostuin virkkaamaan ystävälle nelikymppislahjaksi, hän kun niin tykkää huivin kuviosta mihin vain tuotteeseen liitettynä. Juhlapäivä on vielä edessä mutta luotan ettei hän osaa hakeutua lukemaan juttujani tänne blogiin...

Kuvassa huivin alla räväkän värinen kylpypyyhe mutta ei anneta sen häiritä

Jaa, mitäköhän sitten keksisi vai vieläkö jatkaisi pipolinjaa...