Silvan kauan lykätty lääkärireissu toteutui eilen. Koiraa tutkittiin niin tunnustellen, kuunnellen, verikokein, virtsakokein sekä useilla röntgenkuvilla – mitään ei vielä löytynyt. Maksassa ja keuhkoissa oli pientä kalkkivarjostumaa jota kuulemma tällaisilla iäkkäämmillä koirilla alkaa olemaan mutta muuten ei mitään ihmeellistä löytynyt. Se salaperäinen yskäkin loppui pari päivää sitten, heti kun lääkäriaika oli saatu varatuksi. Verikokeiden tulokset valmistuvat vasta ensi viikolla joten siihen saakka odotellaan. Jos ei mitään edelleenkään löydy niin pitää kai ostaa entistä suurempi ruokakuppi tai tarjoilla eväät kahdesta kupista (niitähän meillä kyllä riittää) jotta koiraan saa ladatuksi vieläkin enemmän ruokaa (ja energiaa).

Pakkaset eivät näy olevan Silvan eivätkä myöskään Nalan mieleen. Pakkasen hiippaillessa jo useita päiviä -30 asteen tienoilla ovat ulkoilulenkit typistyneet tosi lyhyiksi. Vaikka takin laittaisikin koirille päälle niin varpaita näkyy palelevan helposti. Silvaa pyrkii heti kotiin mutta Nala yrittää hetken sinnitellä – sitten sekin juoksee tosi lujaa kotia kohti. Toivotaan että ilmat lämpenevät viimeistään sunnuntain näyttelypäivälle sillä Kajaanin palloiluhallin maalattia on todella kylmä pakkasilla. Toisaalta siinä ei olisi mitään uutta, paukkupakkaset ovat aina kuuluneet Loppiaisnäyttelyn luonteeseen. Viime vuosi ko. näyttelyssä jäi perheen sairastamisen vuoksi väliin mutta edeltävinä kymmenenä vuotena en muista olleen ainakaan mitään loskakelejä.