Kuluneen viikon aikana on menty Nalan kanssa agilitya ehkä enemmän kuin tarpeeksi - tosin tähänkin tahtiin voisi tottua...

Viikko sitten sunnuntaina kisattiin kaksi starttia OKK:n kisoissa. Niistä ei jäänyt kovin paljon mieluisaa muisteltavaa kun keppiongelmat sen kuin jatkuivat. Lämmittelyalueella olleilla kepeillä ei saatu kuin pari onnistunutta toistoa aikaiseksi ja mielessä jäyti ajatus lähteä kotiin ilman startteja koska koira ei tulisi suorittamaan estettä oikein vaan saisi turhan paineen päälle. Päätöksenä oli sitten mennä startit läpi mutta ilman mitään keppien korjailuja. Molemmilla radoilla koira aloitti oikein mutta jätti välejä suorittamatta, jatkettiin silti loppuun saakka. Muuten ohjautuminen oli ihan sen mukaista mitä itse tuli tehtyä: huonolla ohjauksella huonoon suuntaan, paremmalla suunnittelulla juuri sinne mihin pitikin.

Arkipäivinä meille tarjoutui mahdollisuus käydä kahdella korvaustunnilla oman vakiovuoron lisäksi. Näin ollen Martinniemen lähimatkailu kutsui meitä niin tiistaina, keskiviikkona kuin torstainakin. Aika pitkälti samoja ihmisiä näkyi kaikkina päivinä hallilla ja niinpä siinä naureskeltiin tyyliin "no ei sullakaan ole muuta elämää...". Treenien huomiona oli se, että Nala valuu käännöksissä käsistä läpi. Nyt kuulemma alkaa tiukat käännöt ja tekniikkojen tehotreeni. Keppien puolesta voisi lähes harmikseen todeta että lähetä koira vaikka matkojen päästä niin kylläpä se kepit ongelmitta suorittaa. Sama rentous ja rohkeus pitäisi saada siirretyksi myös kisa-alustoille. Marin ohje kisakeppeihin kuitenkin oli ettei suorituksia jäädä korjailemaan vaan matka jatkuu paineetta - paitsi sitten jos näkee että koira alkaa laistaa keppejä ihan huvin vuoksi eli kiirehtii seuraavalle esteelle. Ohjeena oli myös vähentää hengailua kisapaikoilla eli alkulämpimän jälkeen koira autoon ja sieltä suoraan radalle sekä radan jälkeen jälleen pois kisa-alueelta lenkille tai autoon odottamaan lenkitystä. Yritetäänpä tämä muistaa ensi kerralla.

Eilen tarjolla oli loistava tilaisuus harjoitella kisanomaista suoritusta kun Lakeuden koiraharrastajat järjestivät upeassa syysilmassa hyvällä sorakentällä epikset. Sinne siis! Nala oli turhan innokkaana kisapaikalla, yritti vuoroa odottaessa kurkkia jopa autojen alta kehän sisään. Eka möllirata ei sisältänyt keppejä mutta radan loppuosan kaartelut meni totaalisesti penkin alle. Koira ei kääntynyt mutta eipä tainnut Emäntä keskittyä siihen kääntämiseenkään ja lopulta hukkui loppusuorakin. Toisella radalla tuli lisäksi A-este, puomi ja kepit. A-este osoittautui niin ihanaksi että sen Nala taisi suorittaa 4 kertaa pyydetyn yhden kerran sijasta. Kepit nähdessään koira juoksi sujuvasti ohitse ja toisella yrittämällä meni sisään kepeille mutta sekosi pian rytmissä ja koikkelehti esteen läpi aivan miten sattuu - en jäänyt silloin korjaamaan. Loppuosa radasta meni jo paremmin ja loppusuoralla ollut puomi suorastaan loistavasti. Mutta mitä jäi käteen? Harmitus tietenkin kaikesta säätämisestä mutta etenkin kepeistä.

Huomenna aloitellaan uudessa treeniryhmässä joka jatkaa huhtikuuhun saakka, toivotaan että ryhmästä tulee toimiva kokonaisuus. Huomisen treenin jälkeen tulee taukoa koiraperheen elämästä reilun viikon ajaksi joten ehkä tää on ihan hyvä juttu. Katsellaan uusia kuvioita sitten seuraavan viikon lopulla.