Ennen joulua Nala pääsi agilitaamaan Mariannen ohjauksessa Activella. Oli kiva nähdä oman koiransa menoa sivusta ja katsoa kuinka innostunut se agista on. Samalla katse kuitenkin kiinnittyi Nalan huonoon hyppäämiseen joten hieroja pitäisi varata. Treenejä vetäneen Annan mukaan hyppääminen oli suht normaalin näköistä Nalaa joten lienee vain hyväksyttävä se, että pienen maksin hyppytyyli ei ole sulavimman mahdollisen näköistä.

Pari tuttua kysyi enkö olisi voinut itse ohjata Nalaa treeneissä koska jalat eivät ole paketissa (tällä kertaa). Osallistun toki mielellään lenkitykseen: lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Kipsarin ohje oli että lenkitä koiraa ja ulkoile mutta älä missään nimessä kaadu käden päälle uudelleen. Niinpä turhia riskejä ei ole otettu. Ensimmäisen kipsin käytyä liian väljäksi viikon kuluttua tehtiin uusi kipsi jossa ranteen asentoa käännettiin vielä vinompaan. Väriksi piti toki valita kausiteeman mukaan punainen :)

Joulun aika vietettiin perinteiseen tapaan maaseudulla Mummolan mökillä. Nykyään meitä on jo kahdeksan ihmistä joulun vietossa mutta koiramäärä on pudonnut yhteen. Neliöitä mökissä ei kuitenkaan ole liikaa vaikka onhan juhlintaan mahtunut aiemmin mukaan kaksi koiraa enemmän ;) Tänä jouluna ei Silva ollut enää opastamassa Nalaa pakettien etsimisessä ja aukomisessa mutta hyvin homma meni: paketit löytyi ja tulivat myös avatuiksi. Kuvan lahjapaperikasa ei kuitenkaan ole Nalan vaan Pikkuemännän.

Joulun perinteiden kunniaksi Nalalle tarjoiltiin jouluateria tänäkin vuonna. Lisäksi se oli kovin onnellinen uudesta "serkusta" jonka jäljiltä saattaa jäädä Bona/Piltti-purkkeihin maissia ja muuta herkkua soseina. Samoja herkkuja Nala on kuono pitkällä odotellut meillä kotosalla kun Serkkutyttö on ollut muutamina päivinä kylässä eikä vielä osaa kovin siististi syödä. Voi kun pääsisi tuon ihanan sottaisen vauvanaaman itse puhdistamaan :)