Heti agin maajoukkuekarsintojen jälkeisenä arkena oli aika hypätä autoon ja hurauttaa nyt pohjoisen sijasta kohti Jyväskylää hakemaan "Pikkistä" kotiin. Matkaseuraksi sain ystäväperheen isännän ja onneksi sainkin sillä pentu osoittautui autoilua vihaavaksi yksilöksi joka osaa myös kertoa asiasta isoon ääneen. Ei uskoisi kuinka paha ääni pienestä kelpiestä voikaan lähteä. Alkuun pentu protestoi 20 minuuttia suoralla huudolla ja tärinällä vaikka oli turvallisesti sylissä mutta sen jälkeen se asettui nukkumaan. Yhden pysähdyksen taktiikalla tultiin koko matka ja pysähdyksen jälkeen pentu jatkoi uniaan etupenkin jalkatilassa.

Kotona ei ollut muita kuin Emäntä ensimmäiseen vuorokauteen. Nala kotiutui toisena päivänä eikä ollut järin onnellinen nähdessään pennun, yritti takaisin Mummon ja Papan autoon. Nyt on menossa kolmas yhteinen päivä ja pentu pääsee ajoittain lähestymään Nalaa mutta ihan iholle ei pääse makoilemaan ja Nala myöskin yrittää pitää etäisyyttä koko ajan. Liian lähelle pyrkivää pentua Nala varoittaa matalalla murinalla ja tuo näkyy pennulle riittävän. Uskon että pennun kasvun myötä ongelmat voitetaan.

Ihan pakko ängetä mahdollisimman lähelle syömään luita...

Pennulle ei ollut hakuvaiheessa kunnollista kutsumanimeä. Kasvattajalla sitä oli kutsuttu nimillä Pikkis tai Kippis ja molemmat se oli tunnistanut. Saman nimiset koirat kuitenkin kisaavat agilityssa joten niitä en halunnut säilyttää. Ehdotuksena oli Meili joka tulee virallisen nimen (Didaktic's Junkmail) osana. Pentu ei kuitenkaan näyttänyt yhtään valitulta nimeltään ja kotona käytöstapojen opettelun myötä myös huomasin että EI on lausuessa kovin lähellä Meiliä joten nimi oli unohdettava. Jossain vaiheessa nimiehdotuksista kuopattu Lilla tuntuisi tällä hetkellä jäävän Pikkuemännän toiveesta kutsumanimeksi vaikka itse kyllä nimittelen pentua tyyliin "pikkune" (Oulun murteella). Mikäli Lilla ei jääkään niin pieneksi kuin kasvattaja epäili niin olkoot sitten isona Inte så Lilla :) Tällä hetkellä pentu painaa 3,6 kg eli on aika samoissa mitoissa kuin Nala aikoinaan.

Tähän mennessä on käyty tutustumassa agin epävirallisiin kisoihin ja Emännän työpaikkaan. Lisäksi on autoiltu harjoituksen vuoksi mutta kiljunta jatkuu edelleen. Ekat kolme päivää pentu pyöri jaloissa koko ajan mutta tänään se on rohkaistunut ottamaan etäisyyttä niin että piti hakea se pois tuosta kotitieltämme kun lähti pensasaidan läpi omille reiteilleen. Eilen illalla (kolmas ilta) se myös sai ekat pentuhepulit ja onnistui telomaan itsensä johonkin vilpolassamme. Kauhea huuto vain kuului eikä se enää varannut oikealle etujalalle. Taivuttelin jalkaa eikä se erityisemmin arkaillut mitään suuntaa. Onneksi olikin nukkumaanmenoaika joten suljin pennun yöksi häkkiin ja aamuyöllä ulkoillessa jalassa ei ollut enää mitään ongelmaa. Kyllä kuitenkin ehti säikäyttämään kunnolla.

Pentu retuuttaa innokkaasti leluja ja ottaa niiden kanssa painileikkejä

Ensin retuutetaan kissatossua ja sitten sen seurassa on turvallista nukahtaa

Nukkuminen ei ole onnistunut ihan toivotulla tavalla. Eka yö meni pennun kiljuessa alati joten seuraavana aamuna se sitten torkkuikin aamupäiväunia. Epiksissä käynti oli kai jo hiukan väsyttänyt toiseksi yöksi joten nukuttiin parin tunnin pätkiä. Kolmas yö takasi unet välille 22.30 - 04.40 sekä 04.50 - 06.00. Toiveissa olisi pidemmät unet jossain välissä mutta tämäkin on jo siedettävämpi. Kunhan muu perhe kotiutuu mökiltä niin sitten ei pääse enää torkkumaan itse päiväunia pennun rytmien mukaan ;)