Jahas, mitäköhän raportoisi tämän päivän treeneistä. Oli siis uusi ryhmä jossa kaksi tuttua koiraa eli borcol Roy ja borcol Kiia, lisäksi uutena tuttavuutena espves (?) Nala. No siinäpä se mukava osuus tulikin :) Mikko piti sellaisen treenikuvion että Emännän hermorakenne petti eikä Emäntä paineen alla kyennyt viemään treeniä loppuun saakka. Mitään piirrosta blogiin tästä ei ole luvassa, nyt ei pettymykseltään (itseen) kykene sellaista piirtämään. Talven yli kestävän ryhmän on tarkoitus harkata tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa eli ratatreenit jätetään vähemmälle

Ekan treenipätkän suurin oivallus Emännälle oli että koira kääntyy tarvittaessa kohtuu tiukkaan. Ohjauksen pitää kuitenkin pyöriä hyvin pienen ympyrän sisällä jotta koira kääntyy haluttuun suuntaan. Eipä olisi tuollaisia tullut mieleen kokeilla noutajien kanssa. Lähetys kepeille meni varsin mallikkaasti vaikeastakin kulmasta eikä kertaakaan koira seonnut pujottelurytmissä.

Toisella ratapätkällä ongelmia sitten riitti liiaksi. Alkuun lähtö pöydältä oli karmean vaikeaa, Pystykorva ei voinut tajuta etteikö suoritettaisi lähistöllä ollutta keinua. Emännältä taitaa puuttua tarpeeksi tiukka ote sillä koira lähtee helposti haahuilemaan esteeltä toiselle kun tulee eka virhe. Mikon mukaan se tarjoaa kaikenlaista vaihtoehtoa josko jokin olisi se toivottu ja ohjeena oli antaa koiralle tiukemmat käskyt. Tuosta otuksesta vaan ei koskaan tiedä milloin se vetää herneen nokkaan jolloin yhteistyö käy vieläkin hankalammaksi. Ehkäpä tätä kuitenkin kokeillaan ensi kerralla. Emännän ehtiminen, jarrutukset ja rytmitykset eivät kuitenkaan onnistuneet niissä osioissa kun ohjausta olisi tarvittu ja lukuisten epäonnistuneiden toistojen jälkeen Emännän mittari kävi punaisella. Niinpä loppui se kaahottelu ja päästettiin muut vuoroon. Ennen treenien loppua käytiin kuitenkin tekemässä hyväksi lopputuntumaksi onnistuneita ja upeita keppitreenejä omatoimisesti.

Että sellaiset treenit... ei voi muuta sanoa kuin: onnea matkaan ensi viikolle Tarja ;)