Tämä vuosi ei käynnistynyt kaikista lupaavimmalla tavalla koiraharrastuksia ajatellen. Emännän vasen jalka on oireillut akillesjänteen osalta viime syksyn ajan mutta sen kanssa on pärjäillyt sinnikkyydellä. Joululoman ajan liikkumista tuli työpäiviin verrattuna vähemmän ja ainakin se oli eri tyyppistä - niinpä jalkakin oli hyvänä. Loppiaista edeltäneenä perjantaina tuli kuormitusta fysioterapiassa, sitten lauantaina ja sunnuntaina tuttavaperheen muutossa puuhaillessa ja kun työhön paluu koitti maanantaina niin jalka oli jo ihan "tulessa". Maanantain ja tiistain kävelyt työpaikan kovalla lattialla johtivat siihen ettei tiistai-illan agilitytreeneissä päässyt enää kunnolla juoksemaan ja keskiviikkona piti hakeutua lääkäriin. Akillesjänteen tulehdukseksi vaiva kirjattiin ja kyseessähän ei ole enää mikään akuuttitilanne... Vielä ei kuitenkaan kortisonipistoksiin lähdetty vaan toivotaan että lievemmät konstit (lepo, liikuntakielto, tulehduskipulääkkeet, kylmähoito) puree vaivaan. Jokaisesta asiasta pitäisi osata etsiä jotain hyvää joten tässä tilanteessa lienee parasta se, että oikea leikattu jalka on kuntoutuksen myötä jo paljon parempi ;)

Näiden ohjeiden myötä väliin jää nyt Maalahden agikisat joihin oli mukaan ilmoittauduttu ja suunnitelmissa oli hotelliloma Vaasassa Pikkuemännän kanssa. Seuraaviksi kisoiksi näillä näkymin tulevat KAS:n helmikuun kisat.

Jalkavaivaisena ei päästy keskiviikkona Nalan kanssa uuteen Activen treeniryhmäämme mukaan, ei ole vielä mitään käsitystä ketkä siellä meidän seurana harkkaa. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus päästä mukaan ainakin OKK:n möllitoko-ryhmään, johon meille vihdoinkin avautui paikka. Jännittää mennä mukaan kun Nalalle on opetettu vain perusarjessa tarvittavia asioita ja toiset on aloittaneet ryhmässä jo hallikauden alussa lokakuussa. Jospa päästäis ideaan mukaan hiljotellen, tätä oon kuitenkin toivonut jo pidemmän aikaa. Ihan pentuna Nalan keskittymiskyky ei riittänyt siihen että olisi tosissaan voitu tokoa harkata, nyt haluan uskoa että tilanne on parempi.

Silva porskuttaa matkassa edelleen omalla höperöllä tavallaan. Kakkavahinkoja sisälle on sattunut joulun jälkeen pariin kertaan ja Emännälle on tullut tavaksi nousta kaksi kertaa yössä päästämään koira pihalle - vaikkei se sitä ole pyytänytkään. Itse vaan tulee herättyä klo 03-04 aikoihin kohtuullisen herkästi koiran liikkumiseen joten silloin Silva tulee päästettyä pihalle kuljeskelemaan. Mikäli pakkasta on enemmän niin ei se siellä kovin kauaa jaksa olla. Nala ei yleensä vaivaudu mukaan - oliskohan siitä vihdoinkin tulossa aikuinen ;) Niin kai se menee että kun enää ei tarvitse Nalan vuoksi heräillä niin heräillään nyt sitten Silvan takia. Kyllä tätä jaksaa, ei kai tätä enää kamalan kauaa voi olla luvassa.