...sanoi jälleen Emännän selkä. Johan tuo ehtikin olla oireeton yli kuukauden ajan :(

Käytiin päivällä uittamassa koiria Tarjan kanssa. Tarjan koirat kyllä ui mutta Nala ei erehtynyt tassujaan pohjasta irroittamaan, Silva ui pitkällisen harkinnan jälkeen. Ahonen oli kovin ihastunut Nalaan, kaipa neitokainen taisi vielä tuoksahtaa edes hiukan juoksuiselle kun nuoren miehen pää meinasi ihan seota. Innokkuutta Ahoselta ei ainakaan puuttunut eikä voi syyttää yrittämättömyydestä ;)

Tuolloin päivällä vielä Emännän kesti kumarrella jonkin verran lammen äärellä mutta iltaa kohti vointi ei enää naurattanutkaan. Päivystys oli kylläkin tänään positiivisten yllätysten paikka: jonotusta alle tunti! Apteekissakaan ei ollut jonoja laisinkaan joten aivan ihmisten aikoihin tuolta reissulta selvisi kotiin. Molemmat koirat olivat varsin väsyneen oloisina vastassa eli ilmeisesti päivän uinti- ja riehuntareissu oli tehnyt tehtävänsä.

Oman pihan ympärillä parveilevat isot varikset saisivat siirtää lentotaidottomat poikasensa kauemmas meidän pihasta. Emännältä alkaa loppua ymmärrys ja kärsivällisyys sillä aikuiset linnut syöksyilevät Nalan päälle kun ollaan ulkona. Silva ei jostakin syystä ole yhtä paljon inhotusta herättävä mutta ruskea Pystykorva tuntuu olevan varisten inhokki. Nalakin oppi antamaan tänään hiukan takaisin linnuille ja alkoi itse syöksähdellä maassa kävelleen ison variksen suuntaan. Tuollaisia taitoja vaan ei muuten tarvita joten eipä auttanut kuin kieltää kyseisestä toiminnasta.