On jäänyt kommentoimatta taas kolmet treenit. Niistä siis tiivistelmää luvassa.

Taika on ollut vallan vauhdikkaana sekä viime viikon että tämän viikon treeneissä. Se paahtaa "hullunkiilto" silmissään radalla ja Emännällä on vaikeuksia pysytellä perässä. Viime treeneissä Emäntä jo tuumasikin että onneksi ei ole kelpietä tai bortsua kun ei pysy nopean flatinkaan perässä. Keinukin menee nyt roiskien alas joten kontaktitreeni on todella tarpeen. Silloin kun Taika on niin innoissaan ja vauhdissa kuin oli viime kisoissa sekä parissa treenissä niin maltti sillä on aivan nollilla. Se ei jaksa odottaa hetkeäkään palkkion saamista ja vapautusta kontaktilta. Pitää miettiä että josko ottaisi naksun taas käyttöön - se kun sattui siivotessa sopivasti löytymään. Naksun avulla oikea-aikainen palkitseminen olisi helpompaa. Vaikka nopea vauhti ja maltin puute hankaloittavat koiran ohjaamista niin on sitä vain niin mukava viedä: se kuitenkin kääntyy kivasti ja mikä parasta niin se kestää uskomattomat määrät toistoja hermostumatta laisinkaan. Taika on kuin teletappi, sen voisi jopa kuulla huutavan: uudestaan :)

Silvan treenit viime viikolla menivät hyvin sekä huonosti. Eka ratapätkä meni hyvin kun Emäntä osasi koiraa ohjata. Toiselle radalle tulikin sitten vaikeuksia kun yksi kohta radasta ei millään meinannut mennä Emännän kaaliin ja kohtaa jouduttiin jankkaamaan kauan. Kun aiemmin kirjoitin ihailevani Taikan kestävyyttä toistojen suhteen niin Silvahan puolestaan ei toistoja kestä. Se menee hämilleen eikä tiedä mitä tekisi. Nytkin se alkoi pyöriä Emännän jaloissa kuin kiehnäävä kissa. Lopputulos oli se, että Emäntä ei osannut kuitenkaan tehdä ratakohtaa fiksusti vaan luovutti jotta koira pääsisi jatkamaan matkaa eteenpäin. Ei ole kiva luovuttaa mutta joskus kai pitää ajatella koirankin parasta ja lopettaa omien virheiden jankkaaminen ;)