Ada on palannut eläinlääkärireissultaan. Emäntä ajelutti uudelleen kipeäksi tulleen (kipupiikin vaikutus kai lakkasi) sessunsa aamulla eläinlääkäriasemalle ja sai noutaa sen kotiin iltapäivällä. Tyypilliseen tapaansa Ada taisteli viimeiseen saakka nukutusaineen vaikutusta vastaan kunnes romahti kerralla lattiatasoon. Tuntui pahalta lähteä eläinlääkäristä pois remmin kanssa - kuin olisi jättänyt koiran sinne lopullisesti.

Iltapäivällä Emäntää odotti tärisevä, vikisevä ja varovaisesti häntäänsä heiluttava koira joka lähti eläinlääkäriaseman ovesta varsin liukkaasti kohti autoa :)  Leikkaus oli sujunut ok, toinen kohdun "sarvista" oli ollut aivan pullollaan mätää mutta toinen suht normaali. Leikkaus oli siis todellakin tarpeen.  Mukaan saatiin kipulääkkeet ja antibiootit, tikkien poistoa ei erikseen tarvita.

Kauluria en vielä Adalle viritellyt kun se on edelleen tajut pois tuolla vilttien välissä lattialla, katsotaan missä välissä sitä tarvitaan. Silva tuntuu tässä vaiheessa olevan kiinnostuneempi haavasta kuin potilas itse, muutenkin sillä oli suuri huoli Adasta kun Ada ei aamulla palannutkaan kotiin. Silva karkasi ovesta pihalle ja juoksi useaan kertaan auton ympäri, vinkui ja yritti kurkkia autoon. Se ei jaksanut uskoa ettei Ada tullutkaan takaisin. Iltapäivällä Adan palatessa riemu olikin sitten ylitsevuotavaa :)

Sillä välin kun Emäntä jätti Adan hetkeksi yksin pihalle hakeakseen Silvan ulos tervehtimään oli tämä päihtynyt toipilas ehtinyt lähteä puistoa kohti kävelemään. Eihän siinä humalatilassa koira kauas ehtinyt mutta täysin peräänvahdittava tuo näköjään silti on :)