suklaanruskea australiankelpie narttu
Maiskis Nalaroo "Nala"
KORAD SUCH SLCH Rambechs Faxe
X
C.I.E C.I.B. FI KVA FI MVA FI TVA FI AVA EE MVA LT MVA JV-07 BALTV-09 Cefeus Jillaroo
s. 27.2.2009
kasvattaja: kennel Maiskis
lonkat: A
kyynärpäät: 0
silmät: terveet
näyttelyt: 5 x SERT, SERT Norjasta, CACIB Suomesta ja Norjasta
TOKO: -
agility: kisaa maxi3-luokassa (2 x SERT-A)
Nallu, Nallukka, Nalde, Nannu, Nanu, Nawa... Voi voi, monenmoista hellittynimeä on Nalan kohdalle jo sattunut ja lisää tulee koko ajan :) Kaikilla kutsumanimillä se tuntuu tulevan kohti ja lujaa tuleekin. Tottelee myös nimiä Ada ja Silva - ilmeisesti niillä nimillä on joskus ollut herkkuja tarjolla.
Nala on useamman vuoden haaveiden lopputulos Emännän harrastuskaverina ja perheenjäsenenä. Ns. peruskoiran näköinen paketti, jonka valmius harrastamiseen on omalla tasollaan. Ei flateistakaan virta kesken loppunut ja aina ne olivat valmiina yhteistyöhön mutta kelpien mukana elämään on astunut itselle opeteltavaksi uusi asenne. Paimen-/palveluskoira ei näköjään osaa ottaa harrastamista vain hauskana humputteluna - se on totinen työskentelijä joka ei heitä vitsiä silloin kun työt ovat kesken. Tähän asenteeseen se kuitenkin on jalostettu joten huumorinpuutteesta koiraa ei passanne syyttää.
Nala on kuulemani mukaan erittäin ahne rotuisekseen koiraksi - seura on tehnyt kaltaisekseen. Koulutuksessa palkkaamiseen on siis käytetty lähinnä makupalaa, lelun perään se säntää mutta ei innostu kantamaan lelua (paitsi Pikkuemännän kanssa palloja). Lypsinkumeja se intoutuu repimään Emännänkin kädestä mutta niitä ei ole juuri tullut treenatessa käytettyä.
Agilityssä Nalaa on opetettu etenemään, etenemään ja etenemään. Jossain vaiheessa tuntui että valittu opetuslinja koituu kisaamisen kohtaloksi mutta opetuksen hyöty on nyt nähtävillä. Hyvävauhtisen koiran kanssa kisaaminen kilpajuoksuna olisi silkkaa sähläystä, on helpompaa ohjata koiraa irtoamaan silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Joskus toki ei olla samaa mieltä siitä milloin se irtoaminen olisi tarkoituksenmukaista...
Pentuaikana yriteltiin harjoitella tottelevaisuutta mutta Emäntä oli liian hidas nopean koiran palkkaamiseen - aina oli liian vähän käsiä ohjaamaan, naksuttelemaan sekä palkkaamaan. Perusarkeen tarvittava tottelevaisuus on kuitenkin riittävällä tasolla. Aloittelimme uudelleen tokotreenejä koiran täyttäessä 4 vuotta mutta aika pian huomasin ettei oma innostus riitä tällä hetkellä pilkuntarkkaan työskentelyyn, Nalaa toki miellytti treeni jossa sai syödä koko ajan pikkuherkkuja.
Näyttelyissä Nala on käynyt jonkin verran. Se kehittyi jo nuorena hyvin tasapainoiseksi ja saikin silloin kehuja ulkonäöstään. Nyt aikuisena se näyttää kehissä samanikäisiin rotutovereihin verrattuna varsin pentumaiselta joten saattaa olla ettei näyttelykäyntejä tule lähivuosina kovin paljoa. Mutta veteraaniluokissa pentumaisuus saattaa olla jälleen plussaa! Nalan näyttelytulokset oikeuttaisivat koiran muotovalion arvoon niin Suomesta kuin Norjastakin mutta luonnetestiä Nala ei ole läpäissyt (hermorakenne). Ensimmäisen kerran luonnetestissä käytiin Nalan ollessa 2,5-vuotias ja toisen kerran 4,5 vuoden iässä. Muotovalion arvon saavuttaisi myös paimennuksen perusradan selvittämisellä tai PK-koulutustunnuksella mutta kummatkaan eivät ole kuuluneet meidän harrastusvalikoimiin.
