musta sileäkarvainen noutaja narttu
Mei Dan Whoopy Goldberg "Silva"
S & N JVA, FIN MVA Almanza Hell Freezes Over - Sniffens Iranda
s. 20.4.1999 - 15.11.2013
kasvattaja: kennel Mei Dan
lonkat: A/A
kyynärpäät:0/0
silmät: terveet
näyttelyt: SERT x 2
agility: maxi 3
Silperi, Silppu, S ("äs"), Ässykkä, Hevonen (suuren koon vuoksi), myös Silva sai lukuisia lempinimiä. Silva oli luonteeltaan on-off-koira. Se oli todella herkkä ja syttyi nopeasti kaikenlaiseen villiin menoon mutta myös lamaantui nopeaan jos sitä kiellettiin tai rangaistiin. Silva ei kestänyt treenatessa toistoja vaan otti niistä nopeasti nokkiinsa ja muisti tehdyt korjaukset pitkään, valitettavan pitkään. Jos treeneissä meni jokin homma aivan pieleen niin Silvaa oli vaikea saada palautettua yhtä iloiseen olotilaan vaikka mitä tekisi, Emännän tekopirteät lirkuttelut eivät auttaneet. Tämän vuoksi en ottanut sen kanssa TOKOa muuta kuin kotitarpeisiin. Agility oli sopivan leikkisää puuhastelua johon Silva paremmin soveltui (kun vaan tuomaritkin olisivat sopeutuneet Silvan omintakeisiin ratasuunnitelmiin...).
kuva: Henna Mikkonen
Lenkillä Silva kulki omalla tavallaan: se jäi helposti haistelemaan hajuja jonka jälkeen se juoksi/laukkasi salamannopeasti kaikista muista edelle ikäänkuin saadakseen kiinni kaiken menettämänsä ajan. Joskus olenkin miettinyt että Silvasta löytyi vinttikoiran nopeutta, paimenkoirien paimennusvaistoa, vahtikoiran taipumuksia yms. mutta ei niinkään sitä Noutajaa. Isäntä sai opetettua Silvan myöskin varsinaiseksi sylikoiraksi - koominen näky kun 63 cm korkea ja yli 30 kg koira halusi maata kerällä Isännän sylissä... Silvaa voisi hyväntahtoisesti kuvailla myöskin sanoilla "koiramaailman blondi". Joskus sen aivoituksia oli kamalan vaikea ymmärtää - miten jollain voi olla niin pitkät piuhat ettei viesti koskaan tule perille saakka?! Harrastusosiossa kerron yrityksestämme kokeilla flyballia, lisäksi Silvalle opetettiin noin kolmen vuoden ajan tassun antamista ennen kuin taito opittiin... Tyypillistä on myös valokuvissa oleva ilme: suu auki ja pitkä kieli roikkumassa :) Mutta oli se silti vaan niin lutuinen.
Vaikka Silvalle ei otettu TOKOa siinä mielessä että koskaan päästäisiin edes kisaamaan niin se oli käytännön elämässä ihan kivan tottelevainen - paitsi tätähän eivät ne tutut tunnista joita vasten Silva AINA rumasti hyppi. Lenkittäminen irrallaan oli suht helppoa sillä Silva yleensä tuli reippaasti luokse kun sitä kutsuttiin eikä jäänyt jääräpäisesti puuhastelemaan omiaan. Muiden koirien seurassa Silva oli yleensä sosiaalinen mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla se saattoi olla hiukan varautunut ja sitten yhtäkkiä yli-innokkaalla tavalla suht "kovakourainenkin" - suurilla tassuillaan se saattoi läpsäyttää toista ilman ennakkovaroitusta ja tästähän ei aina kaikki tykänneet. Mikäli toinen koira kuitenkin osoitti arvonsa niin Silva ei sitä kyseenalaistanut vaan tyytyi osaansa. Silva oli monella tapaa niin urosmainen että monetkaan urokset eivät sitä edes nartuksi noteeranneet - paitsi mustat belgipojat joiden mielestä flattitytöt ovat niin vastustamattoman ihania ja näiden ahdisteluyrityksille Silva osasikin näyttää taivaan merkit. Tosin belgipoikiahan tämä yleensä vain innostaa lisää ;) Silva oli myös varsinainen Poliisi: se piti huolen myös siitä ettei Adaa päässeet muut koirat ahdistelemaan ja samalla se vartioi ettei muilla olisi leikeissään liian hauskaa. Se työnsi kookkaan kroppansa muiden koirien leikkien keskelle ja pysäytti leikin "jos ei mua oteta mukaan niin kenelläkään ei saa olla hauskaa".
Silva oli nuorena kova tyttö tekemään tuhojaan vaikkapa mistäs minä tiedän kumpi niitä teki, Ada vai Silva, mutta kovasti meillä päivisin tapahtui. Ada ei ollut lopettanut tuhoamista siinä vaiheessa kun Silva tuli meille vuoden päästä ja niinpä nämä kaksi välkkyä suunnittelivat ja toteuttivat kilvan kaikenlaisia ideoitaan. Kotiin tultuani Silva piiloutui pöydän alle ja Ada puolestaan otti häntä heiluen minua eteisessä vastaan. Jälkikäteen ajatellen taisi Ada osata siirtää osan tuhoistaan Silvan kontolle. Parin ekan vuoden ajan Emäntä oli ulkoillessa kuin ilmaa: tärkeintä oli seurata Adaa ja matkia sitä kaikessa. Vasta parivuotiaana Silva alkoi kiinnostua Emännän tekemisistä ja vasta myöhemmin se alkoi lenkeillä käydö vähän väliä tarkistamassa että Emäntä tai Isäntä on edelleen tallella.
Silva oli alunperin kennel Sniffensin sijoituskoira ja sillä on yksi pentue FIN MVA Sniffens Cliffhangerin "Elwiksen" kanssa. Käsitykseni mukaan pennuista pitäisi olla tullut äärettömän pallohulluja mikäli ovat samat piirteet perineet molemmilta vanhemmiltaan. Elwis oli nimittäin aivan toivottoman ihastunut tennispalloihin. Silvalla tuo pallohulluus alkoi vanhemmiten hiukan laantua eli loppuaikoina saattoi jopa syödä herkut loppuun ennen kuin sännättiin pallon perään :) Pennuille näyttäisi periytyneen Elwiksen runsas turkki ja näin ollen niillä onkin kivasti karvaa.
