Jaa, eipä jäänyt tulostasolla hurrattavaa ja kerrottavaa jälkipolville eilisistä agikisoista. Startattiin Nalan kanssa kaikki tarjolla olleet kolme kisaa ja kaikista tuttu hylkäys tuloslistojen koristuksena.

Positiivista radoista:
- koira ei ehtinyt kuumua paljonkaan kun se pääsi maneesiin sisälle vasta juuri ennen suoritusvuoroaan
- koira ohjautui juuri niin kuin sitä esteiden välillä ohjattiinkin eli esille tulleet virheet  oli helppo ymmärtää mistä ne johtuivat (parit esteen ohitukset sekä aiheeton rytmitys joka johti valitsemaan väärän esteen)
- onnistuneet ja kauniit kontaktisuoritukset (radoilla A sekä keinu, ei puomia laisinkaan)
- ohjaaja luotti koiraansa sellaisissa eteenlähetyksissä joiden ajatteli treenien perusteella toimivan vaikka toiset ohjaajat valitsivat aivan jotain muuta

Negatiivisena seikkana ja kisoista siten päällimmäisenä jäi mieleen pujottelut - epäonnistuneet sellaiset. Kaikilla radoilla koira lähti pujotteluun eikä ohittanut kyseistä estettä (hyvä Nala!) mutta muutaman estevälin jälkeen ilmeni tuttu ongelma eli yhden välin ohittaminen ja sen jälkeen matkan jatkuminen pujotellen. Viimeisellä radalla Nala taisi ohittaa useammankin välin. Emännän sormi on nyt suussa neuvottomana: kisatako edelleen ja jankuttaa tätä virheellistä mallia vai jäätäiskö suosiolla tauolle joksikin aikaa? Kisakokemusta erilaisista ympäristöistä tarvittaisiin mutta niin paljon ylimäääräistä ei tilille ole kertynyt että viitsisi matkata 150-250 km:n päähän hakemaan pelkkiä kisakokemuksia. Omana pelkona on että koira oppii ajatuksen jossa sallitaan kisoissa pujottelun räpellys eikä se enää edes yritä pujotella kunnolla. Vaikeita valintoja!