Tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun meidän piti luopua Adasta. Toisaalta vuosi tuntuu menneen vauhdilla - ihan kuin Ada olisi juuri ollut tuossa-  ja silti tuntuu kuin rakasta koiraa ei olisi nähnyt aikoihin. Elämä asettuu uudenlaiseen kulkuun hiljotellen ja kaipaus muuttuu kauniiksi muistoksi rakkaasta lemmikistä. Onneksi näin sillä olisi kamalaa jos sama tuska vaan jatkuisi päivästä toiseen.

Perheen yhteisvoimin askarreltiin jokin aika sitten alla oleva jäälyhty - osin Adan muistoksi ja osin muuten vain kaikkien iloksi.