musta sileäkarvainen noutaja narttu
FIN AVA, TK2 Sniffens Solea "Ada"
KANS, FIN & EST MVA, FIN JVA, ESTV-97, BALTV-00, V-00 Jevreidars Kampf -
KANS, FIN & EST MVA Sniffens Metsätähti
5.4.1998 - 17.12.2009
kasvattaja: kennel Sniffens
lonkat: A/A
kyynärpäät:0/0
silmät: terveet
näyttelyt: SERT, PN-2
TOKO: TK2 (AVO1 x 3)
MEJÄ: AVO 0
AGILITY: FIN AVA
Vuoden agilityflatti vuosina 2003, 2004 ja 2005
Oulun Seudun Noutakoirayhdistys ry:n agilitynuusku vuosina 2003, 2004 ja 2005
Ada, Aapeli, Aatu, Apsku, A, Vempula, Keittiökoira.... rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Mietin että kuinka kuvailisin Adan luonnetta - ehkä HÄN oli ihan vain Persoona. Muutenhan en koiria yleensä hän-sanalla nimittele mutta Adan kohdalla kaikki oli sallittua ;) Ada oli veikeä hyväntahtoinen höpsöttelijä, (yltiö)sosiaalinen niin koirien kuin ihmistenkin suhteen ja aina hyvällä tuulella. Adaa kuvastikin parhaiten jatkuvasti heiluva häntä - hännästä tiesi koska Ada oli hereillä. Jos häntä ei heilunut niin Ada nukkui :)) Ada oli oikea hurmaajaluonne niin ihmisten kuin koirienkin keskellä: urokset tuntuivat pitävän siitä kovasti myöskin juoksujen välillä ja ihmiset Ada "hurmasi" runsailla suukoillaan (jollei jopa nielurisoihin saakka yltävillä kielisuudelmillaan). Adalla oli otsassa hiukan silmien yläpuolella miellyttävää tuoksua erittävä kohta - liekö tässä salaisuus siihen miksi urokset siitä pitivät?
kuva: Henna Mikkonen
Ada oli myös monen noutajan tavoin Herkuttelija ellei jopa Rohmu Suursyömäri. Mikään ei ollut tarpeeksi kun ruoasta keskustellaan, en olisi edes uskaltanut kokeilla kuinka paljon koira kykenee syömään kerralla. Pentuna Ada oli aivan kamala tuholainen, ei sellaista tuhoa halua edes muistella jollei halua riskeerata mielenterveyttään. Kotona piti lukita kaikki mahdolliset paikat. Työpäivän aikana oli lukossa keittiön laatikot ja kaapit, makuuhuoneiden ja olohuoneen ovenkahvat oli kokonaan poistettu, vessan ovi oli ulkoa päin lukittu, vaatekaapin liukuovetkin piti lukita. Niissä aamutoimissa tuhraantui aina useampi minuutti ja silti lähes joka päivä oli jotain uutta keksitty. Niin se vain on noutajanalku mukavan kekseliäs. Tätä pahinta tuhoa jatkui pari vuotta ja lievempää tuhoa noin 5-6 -vuotiaaksi saakka joten monikaan ei ihmettele miksi olen tuumannut että flattipentua en taida enää ottaa. Paitsi tulihan meille Silvakin Adan ollessa 1v - silloin taisin vielä luulla että tuo tuhoaminen menisi ajan kanssa ohitse. Lopulta huomasin että parhaiten koirat rauhoittuivat kun ne käytettiin aamulla tosi lyhyellä lenkillä (eivät heränneet kunnolla) eikä joka ilta ollut hyvä kulkea treeneissä ja kyläilemässä. Höpöhöpöä olivat ihmisten vinkit jättää koiralle askarreltavaa päiväksi eli mm. vessapaperirullan hylsyihin tai rasioihin nameja, joopajoo. Ada kun söi ne penteleen purkitkin...
Tottelevaisuuskokeiden tulokset eivät taida kertoa siitä kuinka tottelevainen (tai siis tottelematon) koira oli tosi tilanteissa. Suurempia onnettomuuksia ei sattunut mutta esim. metsästä löytyneet Emännän mielestä syötäväksi kelpaamattomat ainekset kyllä Ada pisteli poskeensa eikä tunnistanut käskyä EI. Samoin mielenkiintoisten hajujen perään Ada paineli menemään ja osasi lukita kuulonsa todella erinomaisesti.
Adalla todettiin vuoden iässä sydänvika (väliseinädefekti) jota tutkittiin Helsingissä eläinlääketieteellisessä ultraäänen ja sydänfilmin avulla. Tuolloin asiantuntijaeläinlääkäri ei osannut antaa ennustetta tulevasta elinajasta kun kyselin että kannattaako tämän koiran kouluttamista jatkaa vai jätänkö sen sohvashamppiooniksi. Ennustetta oli kuulemma mahdoton tehdä mutta pitkät rasittavat lenkit eli pyöräilyt jne käskettiin unohtaa. Onneksi en jäänyt odottamaan koiran menehtymistä - olisi ollut pitkät vuodet edessä ;) Monet itkut kyseisen asian vuoksi on toki itketty varsinkin silloin alussa. Sydänvikaa ei päivittäisessä elämässä huomannut laisinkaan eikä Adalla ollut lääkitystä sen vuoksi.
Ada lähti koirien sateenkaarisillalle kuten useat muut flatit eli "saappaat jalassa" reilun 11,5 vuoden iässä. Se lähti työpäivän jälkeen laukka-askelin lenkille jolta se ei enää kotiin palannut. Lenkille lyhistymisen jälkeen se saatiin eläinlääkäriin ja tutkimuksista eläinlääkäri totesi koiralla olevan pernakasvaimen joka oli nyt revennyt ja aiheutti voimakkaan verenvuodon. Koska leikkauksenkaan ei todettu koiraa varmaksi pelastavan päätettiin Ada päästää koirien taivaaseen jossa se nyt pääsee nauttimaan runsaista herkuista ja toivottavasti myös agilitysta.
