Paljon onnea mummeli! Ei olisi Emäntä uskonut tätä päivää näkevänsä vaan niinpä Silperi kuitenkin täytti kokonaiset 12 vuotta :) Noloa oli kun asia ei muistunut aamulla mieleen vaikka koira kuinka kyhjäsi vieressä. Työpaikalla ekaan lomakkeeseen päivämäärää täyttäessä asia vasta pätkähti mieleen. Kotiin ostettiin maksalaatikkoa ja kalkkunanakkipaketti, vieraita ei sen koommin kutsuttu (kun ei asiaa oikein muistettu...) vaikka Täti ja sen mies kävivätkin pyörähtämässä. Synttärisankari näytti ihan omalta itseltään valokuvissa eli voiko pakotetumman näköistä koiraa olla olemassakaan. Kroppa on tuhannen kierossa ja kameraan ei voi edes vilkaista koska se voi viedä sielun mennessään ;)

Kakkuun ei olisi mahtunut yhtään "kynttilää" lisää. Mikäli saamme juhlia vielä vuoden päästä niin ostetaan isompi kakkupohja, ei tämä kyllä siitä kiinni jää!

Mutta mitä muuta kuuluu synttärisankarille kuin missikisoissa käyntiä? Rasittavimmat harrastukset on toki jääneet vähemmälle mutta Silva on käynyt nyt parina torstaiaamuna Nalan omatoimisissa agitreeneissä mukana ja saanut suorittaa esteitä itsekin. Hyvin kulkee putki, medi-korkuiset hypyt, kontaktit jne. Renkaalle ja korkeille hypyille Emäntä ei ole raaskinut koiraa ohjata mutta varmasti se suorittaisi nekin. Ainakin kontaktiesteillä Silva kykenee loikkaamaan kontaktipintojen yli aivan kuten ennenkin... Lenkeillä Silva hölkkäilee samat reissut kuin Nalakin eikä ainakaan viileällä ilmalla jää jälkeen, jännityksellä odotellaan kesää. Villiintymistä ja kaahailuhepuleita näkee edelleen lähes päivittäin joten luonne ei ainakaan ole synkistynyt. Kuulo lienee hiukan alentunut sillä ihan kaikkiin jääkaapin oven avauksiin ei koira enää havahdu mutta ajoittain kuulopuoli näyttää vain hiukan valikoivalta - vaikea siis arvioida milloin on tosi kyseessä tuon asian suhteen.